Uutiset

Oi aikoja - oi arvoja ja arvokeskusteluja

Eduskuntavaalien lähestyessä arvoihin liittyvät keskustelut yleistyvät. Ehdokkaiden ja heitä haastattelevien toimittajien puheissa esiintyvät yhteiskuntamme arvoina rehellisyys, oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, muutamia mainitakseni.

Keskusteluissa yhteisymmärrys arvokkaaksi pidetystä toiminnasta saavutetaan varsin helposti. Erimielisyyttä sen sijaan tuottaa se, miten käytännön tasolla saavutettaisiin arvokeskusteluissa tärkeinä pidetyt asiat.

Arvokeskustelu on hyvä asia. Sen avulla voidaan nostaa ihmisten tietoisuuteen yhteiskunnassa epäoikeudenmukaiseksi koettuja asioita. Joskus keskustelussa on niin suuri voima, että se pakottaa puuttumaan epäkohtiin. Siksi keskustelu on tärkeätä.

Yksittäinen ehdokas luvatessaan laittaa vaikkapa vanhusten asiat kuntoon tietää, ettei siihen kuitenkaan pysty. Ei ainakaan yksin. Tämän tietävät myös äänestäjät. Kuitenkin me kuuntelemme kiinnostuneena, mitä asioita kukin ehdokas lupaa tehdä ja valitsemme oman suosikkimme hyvin pitkälle juuri näitten vaalilupausten perusteella.

Vaikka vaalien jälkeen mitään ei tapahtuisi, emme anna sen häiritä, vaan käyttäydymme samalla tavalla taas seuraavien vaalien aikana. Pelin henki on kaikille selvä. Tyhjät lupaukset annetaan anteeksi, koska sekä niiden antaja, että niiden perusteella ratkaisunsa tekevä äänestäjä tietävät, että lupauksien toteutuminen on alusta alkaen epätodennäköistä. Yhteiskunnassa on siis tahoja joiden toimiminen arvojen vastaisesti sallitaan.

Sitten on tahoja joiden toiminnan tulisi aina olla arvokkaaksi pidettyjen arvojen mukaista. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi kirkko tai koululaitos. Ihme kyllä tällaiseksi tahoksi nostettiin Hämeen Sanomien päätoimittaja Kari Väisäsen alanurkassa myös HPK.

On syytä pohtia, miksi urheilun ja siihen liittyvän toiminnan tulisi toimia arvokasvatuksen lippulaivana. Itse ajattelen sen johtuvan aikamme yleisestä arvottomuudesta.

Ei tarvitse olla erityisen kiinnostunut yhteiskuntamme toiminnasta kun huomaa, että sitä ohjaavat taloudelliset arvot, muiden arvojen jäädessä alisteiseen asemaan. Kun näin on, halutaan yhteiskunnassa olevan edes joitain tahoja, joiden toiminnan voitaisiin katsoa kelpaavan lapsille esikuvaksi. Koska kirkko ja koulu ovat menettäneet nyky-yhteiskunnassa arvovalta-asemansa, haetaan esikuvia muualta, kuten urheilusta.

Urheilussa tavoitteena on voitto. Varsinkin kilpaurheilussa. Urheilija haluaa omassa lajissaan olla mahdollisimman hyvä, mieluiten paras. Voittoon tähtäävä kilpaurheilujoukkue muodostuu näistä yksilöistä.

Kilpaurheilujoukkueen sisällä vallitsevat omat lainalaisuudet ja pelissä urheilulajin sisällä sovitut säännöt. Lajikohtaiset säännöt pitävät huolen siitä, että pelin sisällä tehdyt vääryydet rangaistaan. Pelin ulkopuolella yksityishenkilönä tehtyjen vääryyksien rankaiseminen ei kuulu urheiluseuralle. Siitä huolehtii oikeuslaitos.

En kuitenkaan usko, että yksittäisten pelaajien vapaa-aikanaan tekemät virheet jäävät huomioimatta myös seuran sisällä. Seuraamusten aika ei vain ole vielä. Kilpaurheilujoukkueen kun on ensin huolehdittava sen päätehtävästä, eli voittamisesta.

Jään odottamaan yhtä kiihkeitä arvokeskusteluja myös vaalien jälkeen. Toivottavasti silloin keskitytään yhteiskunnassa toteutuvien arvojen kannalta olennaisiin asioihin ja penätään arvokasta toimintaa niiltä henkilöiltä, joiden toimenkuvaan sen ensisijaisesti ja pääasiassa pitäisikin kuulua.

Helena Lehkonen

Hämeenlinna