Uutiset

Oi kuusipuu, sun lehväs tuskalliset

Aulangon metsien nykyinen synkeys pännii, etenkin muina kuin vehreinä vuodenaikoina. Syyt ovat moninaiset, mutta otetaanpas tikun nokkaan yksi: kuusi.

Hugo Standertskjöldin virittelemään puistoon kuuluvat toki kuusetkin, mutta ne ovat leikkaamattomina kasvaneet synkeiksi näkymien peittäjiksi. Kuusia on jo yli 40 prosenttia Aulangon puista. Puu- ja pensaslajeja siellä kasvaa 136, mutta ei niitä puita näe metsältä. Kuusimetsältä.

Umpeen ovat kasvamassa kansallismaiseman peruspiirteet ja henki. Aulankoa hallinnoivan Metsähallituksen hyväntahtoinen väki haluaisi tuoda ne paremmin esille, mutta kun rahat eivät riitä jukolauta.

Puunpussaajien mielestä kaikki puulajit kai ovat yhtä arvokkaita, mutta Metsähallituksenkin kaunis tavoite on suosia jaloja lehtipuita ja havupuista mäntyä.

Kysymys ei lie siitä, että pelättäisiin kansalaisten reaktioita puiden raivaamiseen. Eipä tuo taida heitä järin kiinnostaakaan. Kyseltyään viimeksi kaupunkilaisten ideoita puistometsän kehittämiseksi Metsähallitus sai vain kymmenkunta viestiä.

Maisemanhoitosuunnitelmaa alettiin viime vuonna maastouttaa. Ulkoilumajan eteläpuolinen rantamaisema on nyt lähellä sitä mitä pitää: puoliavointa ja valoisaa.

Myös karhupatsaan portaiden esiin tuonti kuusia kaatamalla oli oiva teko. Jyrkkyyden elämys, näkymä alas metsään, on toista kuin ennen. Olisi jopa Alfred Hitchcock tuosta innoissaan, jos taas Aulangolle pääsisi.

Sympaattisia tekoja on muitakin, pieniä tekoja. Joutsenet on palautettu. Tornikahvilaa ja jäätelökioskia on onnistuttu miten kuten pitämään auki. Lammella oli luistelurata, näkötornissa joitakin vuosia sitten pimeällä valaistus. Janika-myrskyn jäljet jätettiin osin paikoilleen muistuttamaan luonnon omasta Tali-Ihantalasta.

Mutta se kansallismaisema… Mikä ihmeen kansallismaisema? Käytännössä se on näkymä, joka avautuu näkötornin alapuoliselta tasanteelta.

Tornistakaan ei näy paljon mitään. Kuten kesävieras sanoi: ”Metsää… Metsää lähellä, metsää kaukana.”

Siellä jossain ovat aarnialueet sekä puistometsä- ja kulttuurivyöhykkeet, mutta eivät ne hahmotu, metsäpoluiltakaan. Avointen näkymien sijasta on vain ylitiheää ja -ikäistä puustoa.

Jos Metsähallitus ei ”Etelä-Suomen luontopalveluilleen” älyä rahaa kylliksi antaa eivätkä ympäristö-, maa- ja metsätalousministeriötkään ymmärrä yskää, niin priorisoikaa! Säästäkää muusta ja kaatakaa ne kirotut kuuset!

Kuusisota ei olisi luonnon monimuotoisuuden vastaista vaan päinvastoin sen esiin tuomista.

Kuuset ovat kotonaan hautuumaalla, jossa ne sukeutuvat synkistä juhlaviksi. Sori vaan: aikamoinen kullattujen muistojen hautausmaa Aulanko ehti ollakin vuosikausia ennen viime aikojen kaivattua matkailupyrintöjen heräämistä.

Kaikenlaisia aggressioita sitä voi näköjään herätä, kun pitovoiteeseen juuttuu muutama kuusenneulanen.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi