Kolumnit Uutiset

Oikeassa oleminen ei kannata

Minulta kysyttiin pari viikkoa sitten, mitä mieltä olen Alppilan koulun kohusta. En ollut mitään mieltä, paitsi että teki mieli olla eri mieltä yleisen lööppi- ja somehysterian kanssa. Ihan vain periaatteesta.

Mutta jos jotain olen oppinut, niin ei kannata ottaa jyrkkiä kantoja asioihin, joista ei tiedä tosiasiassa hölkäsen pöläystä.

Koska Alppilassa kyse oli mitä ilmeisimmin kansakuntaa ravistelevasta draamasta, jonka alle hautautui muun muassa lupaavasti virinnyt keskustelu veronkierrosta, niin piti alkaa puoliväkisin tutustuminen.

Tapaus Alppila seurasi kirjain kirjaimelta kertakäyttömediakohun aakkosia. Ensin nostettiin tunteet pintaan tuomalla esiin byrokratiakoneiston ilmeisen epäoikeudenmukaisesti kohtelema kansankynttilä, eli pumpattiin polttoainetta someen aiheella, johon jokaisella on kosketuspintaa.

Nettiraivon yllyttyä, adressin keräämisen päästyä vauhtiin ja eduskunnan puhemiehen lausuttua mutu-pohjalta löysiä voitiin siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Eli tuotiin esiin myös muita sävyjä, eikä asia näyttänytkään enää niin yksioikoiselta.

Tällöin älykkökolumnistit heräävät ja laajentavat teemaa terävin sanakääntein muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Pian sankariksi nostettu alkaakin näyttää enemmän öykkäriltä, tai tapaus ainakin liian monimutkaiselta kollektiivisen tuohtumuksen kohteeksi.

Viranomaiset jatkavat asian puimista, ja kun lopullinen päätös oikeusasteista kuukausien tai vuosien päästä tulee, se kuitataan kahden palstan sähkeellä. Ketään ei enää jaksa kiinnostaa tämän perusteetonta ylemmyydentuntoa puhkuvan kolumnin vertaa.

Ellei sitten kohun kohde ole ehtinyt tulla valituksi europarlamenttiin, liittynyt perussuomalaisiin tai tullut lynkatuksi. Järjestys voi vaihdella.

Amerikassa kohunkestävyydestä on tehty jo taidetta. Suomessakin stamina, stoalaisuus ja retorinen pätevyys alkavat olla ensisijaisia elinehtoja median edessä.

Tärkeintä skandaalista selviytymisessä on esittää vakuuttavasti nöyrää. Ylimielisyys tai omasta mielestään oikeassa oleminen ovat pahimpia mahdollisia virheitä ainakin poliitikolle. Virkamiehelle ne voidaan joskus sallia, jos nimi on Sailas.

Vaikka kuinka ministeriä turhauttaisi ylenpalttinen mediahurskastelu, vaikkapa nyt lohikannoista, oviremontista tai ylinopeussakoista, ei kannata sanoa vastaan, eikä jättää vastaamatta, vaan rukoilla sopulien ja somen huomion suuntautuvan pikku hiljaa muualle.

USA:ssa usein ulkopuolinen kriisi tai oikeasti iso asia pelastaa poliitikon nahan. Salaliittoteorioiden mukaan ne ovat usein poliitikkojen taustakoneistojen alullepanemia, jopa muutamat pienet sodat.

Pienemmissä skandaaleissa viikonloppukin voi antaa tarvittavan uutispaussin.

Mitä jää käteen tapaus Alppilasta, muuta kuin mahdollinen yhden kauden meppi?

Auttaako kouluissa enää muu kuin armeijassa opittu kurinpito? Onko nykynuoriso täysin tärviöllä syödessään pipo päässä?

Taidan hieroa itseäni raastinraudalla odotellessani Ajankohtaisen kakkosen teemailtaa. Pyytävät varmaan Petteri Sihvosen vieraaksi.

Siinäpä se sitten olikin.