Uutiset

Oikeus toteutuu edes hitaasti

Bosnia
n
sodan (1992-95) joukkomurhista epäillyn ex-komentajan Ratko Mladicin pidätys sai aikaan muutamia mielenosoituksia Serbiassa. Ne tuskin jatkuvat, sillä virallinen Serbia haluaa tehdä tilit historian kanssa selväksi.

Pidätetty kiidätettäneen kuin säteilevä ydinpolttoaine pois Serbiasta. Maan johto on ratkaisunsa tehnyt, siksi on johdonmukaista saattaa Mladic matkalle kohti YK:n Haagin sotarikostuomioistuinta.

Sitä vaihtoehtoa tuskin on, että lääkärit toteavat hänet niin sairaaksi, ettei luovutus Haagin ole mahdollista. Jos näin kävisi, hänet olisi saatettava oikeuden eteen Serbian maaperällä.

Julkisuuteen toimitetun tiedon mukaan Mladic saatiin kiinni poliisille annetun vinkin ansiosta. Viranomaisten ripeät liikkeet kertovat kyllä vallan muuta.

Serbia – presidentti Boris Tadicin johdolla – kypsyi ymmärtämään, miten suuri rasite Mladicin piileskelyn jatkuminen oli maan etujen ajamiselle ja maineelle.

Serbian oli mahdoton kuvitella pääsevän EU:n jäseneksi niin kauan kuin Euroopassa – ja muuallakin maailmassa – tunnettu sotarikollinen oli vapaalla jalalla.

Mladic oli myös maan matkailun kehittämisen taakka. Turistit eivät mielellään matkaa maahan, jossa joukkomurhat ovat puheenaiheena pakoilevan sotarikollisen takia.

Mladicin nappaaminen kiinni oli Serbian johdolta poliittista peliä. Tämän toteaminen ei vähennä pidätyksen arvoa, sillä maa on ottanut tärkeän askeleen kohti aikaa, jolloin länsimaiset ihmisoikeudet ovat kunniassa EU-maa Serbiassa.

Julma serbikomentaja jakaa vielä jonkin aikaa serbialaisia. Hänellä on kiihkeitä kannattajia, niitä, jotka katsovat Serbian johdon tehneen maanpetoksen pidättämällä suuren isänmaallisen sankarin.

Maailma joutui odottamaan Mladicin pidättämistä viitisentoista vuotta. Se on kauan. Aivan liian pitkä aika oli varsinkin uhrien omaisille.

Nämä ovat jokseenkin yksimielisiä siitä, että Serbia on suojellut Mladicia – tai ei ainakaan ole tehnyt läheskään kaikkea voitavaa hänen saamisekseen kiinni.

Euroopan johtajat suorastaan kiittelivät kilpaa Serbiaa. Pidätys olikin voitto myös eurooppalaiselle yhteistyölle.

Mladicin kohtalon pitäisi kertoa kaikkiin ilmansuuntiin oikeuden toteutuvan aikanaan, pitkälläkin viiveellä. Sotarikokset, kuten siviilien joukkomurhat, eivät ole tekoja, jotka kansainvälinen yhteisö YK:n johdolla on valmis unohtamaan.

Olisi kuitenkin sinisilmäistä väittää Serbian sodan julmuuksista langetettujen tuomioiden ehkäisevän sotarikoksia. Serbian johdossa olleiden ääriainesten politiikka oli 1990-luvun alussa vailla kaikkea järkeä.

Mladic muiden mukana kuvitteli Eurooppaan olevan luotavissa vahva Serbia ihmisiä murhaamalla! Joukkomurhien tiellä eivät olleet edes hollantilaiset YK-joukot: ne kukistettiin pelolla murhien todistajiksi.