Kolumnit Uutiset

Oikeusprosessit venyvät kohtuuttomasti

Kesti runsaat kolme vuotta, ennen kuin Fici-Copyn mahdolliset lahjonta- ja muut rikosepäilyt johtivat syyteharkintaan.

Se on pitkä aika ja panee väkisinkin pohtimaan, toteutuuko oikeus ja tutkinnan kohteena olevien oikeusturva.

Tutkinnassa on hyvin eriarvoisia tapauksia. Joissain rikos on jo vanhentunut eli oikeus jää näiltä osin toteutumatta.

Odotus taas on äärimmäisen piinallinen tutkinnassa oleville. Runsaat kolme vuotta on kulunut ja nyt vasta päästään syyteharkintaan. Oikeusprosesseissa kulunee vähintään saman verran, jopa paljon enemmän.

Ihmeteltävää on kopiolaitteita ja -palveluita myyneen yrityksen toiminta sinänsä, mutta yhtään vähemmälle ei jää itse tutkintaprosessi.

Käytäntönä on nimetä nopeasti syyttäjä ohjaamaan poliisin työtä. Miten ohjaustyö voi toimia, kun syyttäjät ovat vaihtuneet tiheään tahtiin? Nythän on vuorossa syyttäjä numero kolme.

Fici-Copyn tapaus ei suinkaan ole harvinainen. Hämeenlinnalaisten tuoreessa muistissa on rakennusliike Kummilan konkurssista lähteneet oikeusprosessit. Ne ovat kestäneet pari vuosikymmentä. Kummilan entinen omistaja ja toimitusjohtaja Jari Aiminen on tuomittu useissa oikeudenkäynneissä.

Viimeinen oikeudenkäynti päättyi yhdyskuntapalveluun, vaikka tuomioistuin olisi pitänyt sopivana vankeustuomiota. Oikeudenkäynti kesti kuitenkin kaikkine vaiheineen liian kauan, jotta siitä olisi voitu langettaa syytetylle vankeutta.

Suomen valtio joutui maksamaan Aimiselle kahdesti vahingonkorvauksia liian pitkistä oikeudenkäynneistä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on puuttunut toistuvasti Suomen oikeuskäsittelyjen pituuteen. Hyvä kysymys on, suhtaudutaanko Suomessa liian leväperäisesti oikeusprosessien pitkittymiseen.

Ajatusta vahvistaa Patrian lahjusoikeudenkäynti. Valtionsyyttäjä Jukka Rappe halusi aloittaa uudelleen alioikeudessa jo pitkään vireillä olleen Slovenian haaran käsittelyn laamannin kuoleman takia.

Vaatimus kumottiin. Käräjäoikeus antoi syytetyille vapauttavat tuomiot. Juttu jatkuu hovissa.

Rappen vaatimuksen läpimeno olisi vienyt prosessia vuosilla eteenpäin.

Erikoisten oikeusmaratonien listalta pitää poimia tapaus Jippii.

Ensin käräjäoikeus antoi syytetyille johtajille vapauttavan tuomion, mutta hovissa tuli tuomio. Kun korkeimmasta oikeudesta haettiin muutosta toisen kerran, se palautti käsittelyn uudelleen hoviin. Lopulta päätökset olivat vapauttavia.

Oikeusoppineilla on varmasti hyvät perusteet sille, miksi prosessit kestävät. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta viipeet ovat kohtuuttomia ja syytetyn pitkä piina pitäisi hyvittää.

Mutta miten korvata pitkä piina vapauttavan tuomion saaneille? Raha ei korvaa sitä, jos mieli järkkyy, parisuhde särkyy tai työkyky menee.