Uutiset

Ökykuskien peräaallossa keikuttaa

Hanna Antila-Andersson

Vaikka on liikkeellä purjeveneellä, jonka masto ja purjeet nousevat 15 metrin korkeuteen, monesti mieleen hiipii pelko, näkeekö moottoriveneilijä meidät. Sitten viime hetkillä armollinen jättiveneen kuljettaja kaartaa paattinsa jommalta kummalta puolen ohi. Sen jälkeen keikutaan peräaallossa.

Joka kesä käydään perinteiset keskustelut vesien promillerajasta (nyt 1 promille) ja veneilykortin pakollisuudesta.

Vuosi sitten porvoolainen venekerhon aktiivi karautti humalassa ökyveneensä kuivalle maalle. Heti paikalla poliitikot liikenneministeriä myöten kävivät vaatimaan promillerajan alentamista myös vesillä.

Tänä vuonna entinen formulakuski on profiloitunut erittäin ikävässä moottoriveneonnettomuudessa, johon liittyy alkoholi.

Juhannuksen aikaan hukkui vesillä enemmän väkeä kuin moneen vuoteen, useimmat humalassa sisäjärvillä. Jos veneellä on liikuttu, on kyseessä useimmiten soutuvene tai pieni perämoottorilla varustettu paatti.

Vesillä liikkuu hyvin monenmoisia veneitä ja veneilijöitä. Rannikon yleisillä veneilyväylillä merivartiosto ja poliisi tarkistaa suhteellisen usein veneiden ja veneilijöiden kunnon. Sen sijaan tuhansilla järvillä suomalaiset saavat käytännössä veneillä, miten parhaaksi katsovat.

Jokaisessa purjeveneessä ja yli viisimetrisessä moottoriveneessä pitää olla sopivankokoinen pelastusliivi jokaiselle veneessä olijalle. Päällä sitä ei ole pakko pitää, mutta hyötyä siitä ei ole kuin päälle puettuna.

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osa Suomen järvillä liikkuvista moottoripaateista on varustettu näillä kelluntavälineillä. Niillä saattaisi hukkumistilasto kaunistua edes hieman.

Promillerajan alentamisen lisäksi joka kesä vaaditaan veneilijöille myös ajokorttia. Hellepäivänä Helsingin ja Hangon välisellä väylällä toivoo, että suurimpien ja nopeimpien veneiden kippareilta korttia edellytettäisiin.

Kanssaveneilijät olisivat paljon levollisemmalla mielellä, kun olisi tiedossa, että sataa liikkuvan pikaliipparin kuljettaja tuntee merellä liikkumisen säännöt.

Sen lisäksi asenne vaikuttaa. Se on kipparikorttia tärkeämpi asia. Minä itse ensin -asenne tekee rumaa jälkeä niin maanteillä kuin vesiteilläkin.

Ökykuskeista huolimatta on hienoa irrottaa vene laiturista ja nostaa purjeet. Suomen rannikko tarjoaa aarreaitan, jota on mahdotonta koluta loppuun. Aina löytyy uusia hienoja saaria, poukamia ja satamia.

Jos kyllästyy Suomenlahteen, Saaristomereen ja Ahvenanmaan vesiin, Ruotsi ja Viro tarjoavat kilvan uusia veneilykokemuksia.

Harmi, että itäinen naapurimme suhtautuu edelleen nuivasti harrasteveneilijöihin. Esimerkiksi keskellä Suomenlahtea sijaitsevan Suursaaren avaaminen olisi ihana yllätys herroilta Dimitri Medvedev ja Vladimir Putin. Se riittäisi ensi alkuun.

Sen jälkeen voisi tehdä Viipurista ja Pietarista nykyistä veneilijäystävällisemmät.

Päivän lehti

3.4.2020