Uutiset

Olavi Sahlberg muutti nahkaverstaan taidemuseoksi

Hämeenlinnan kaupunginarkkitehtina yli 25 vuotta toiminut Olavi Sahlberg pitää yhtenä päätöistään Hämeenlinnan taidemuseon Engel-rakennuksen muuttamista aikanaan viljamakasiinista taidemuseoksi.

Rakennus vihittiin taidemuseokäyttöön vuonna 1952 ja tänä kesänä se on avattu uudelleen täysin peruskorjattuna.

– Makasiini oli armeijan käytössä, kunnes kaupunki osti alueen. Alakerrassa oli viimeksi ollut nahkaleikkaamo ja yläkerta oli avoullakko, Sahlberg kertaa.

Hän muistelee, että taidemuseon portaikon katossa olevat Akseli Gallen-Kallelan freskoluonnokset Hämeenlinnan kaupunki osti miljoonalla sen aikaisella markalla.

– Ne olivat Gallen-Kallelan luonnoksia Pariisin maailmannäyttelyn Suomen paviljonkia varten.

Sahlberg oli mukana museon tämänvuotisissa avajaisissa toteamassa, miten museon kokonaisilme on muuttunut.

Sahlbergin piirustuspöydällä ovat hahmonsa saaneet myös monet kaupungin julkiset rakennukset, kuten Tuomelan ja Ojoisten koulut sekä linja-autoasema, Ahveniston puiset olympiarakennukset ja Uppsala-talo.

Peruskorjauksen kohteena olevan Poltinahon yhteiskoulun eli nykyisen Ahveniston koulun syntyvaiheista rakennukset suunnitellut Sahlberg kertoo, että koulua rakennettiin pala palalta luokka-aste kerrallaan.

– Sillä tavoin rakentaminen tuli halvaksi.

Nykyisestä Verkatehtaan Kulttuuritehdas-projektista kysyttäessä Sahlberg sanoo diplomaattisesti, että kyllä siitä varmasti hyvä tulee, mutta on hieman huolissaan rakennuskannan ylläpitokustannuksista.

Sen sijaan hän innostuu muistelemaan Verkatehtaalta kupongilla ostamaansa pukukangasta.

– Se oli yhden sortin harmaata kangasta, jossa oli vaaleat raidat. Sehän oli silloin kuin Hämeenlinnan kansallispuku.

Sahlberg muistaa myös Verkatehtaan läheisyydessä virranneen puron, johon tehdas laski jätevesiään ja jossa sorsat mielellään uiskentelivat.

– Sorsat värjääntyivät punaisiksi tai sinisiksi sen myötä mitä väriä Verkatehtaalla milloinkin käytettiin.

Lapsuutensa Sahlberg vietti Riihimäellä.

– Varhaisimmat muistoni liittyvät syksyyn 1914, kun ensimmäinen maailmansota oli syttynyt. Riihimäki oli silloin kummallinen polttopiste. Meri oli miinoitettu, joten Pietarissa asuneet ulkomaalaiset tulivat junalla ja jatkoivat sitten pohjoisen kautta länteen. Muistan ihmisiä täynnä olleet junat ja tavaroineen odottavat ihmiset. Se oli lapsen näkemys maailmanhistoriaan.

Olavi Sahlberg piirsi aikanaan perheelleen omakotitalon Hämeenlinnaan ns. herrojen asevelikylään ja asuu talossa edelleen. Vuonna 1948 valmistunut omakotitalo oli yksi kolmesta ensimmäisestä Karlberginkadun varrella.

– Tämä oli siihen aikaan avointa peltoa koko alue. Junaradassa oli vain yksi raide ja kapea rautatiesilta kulki veden yli. Sitä pitkin lapset joutuivat kulkemaan Puistolan kouluun.

Päivän lehti

1.12.2020

Fingerpori

comic