Uutiset

Oletko koskaan kuullut tästä miehestä?

Nobel-palkinto kiersi Suomen tänäkin vuonna, mutta huoleen ei ole syytä. Onhan pieneen Suomeen saatu jo kolme Nobel-voittoa – yksi myös Kanta-Hämeeseen.

Riihimäellä vuonna 1900 syntynyt Ragnar Granit on outo lääketieteilijä monelle suomalaiselle. Mistään tusinatohtorista ei kuitenkaan ole kysymys, sillä Granit (1900 – 1991) voitti lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1967.

– Harva muistaa, että suomalaisia Nobel-voittajia on kolme eikä vain A.I. Virtanen ja F.E. Sillanpää, arvelee Riihimäen historiaan perehtynyt lehtori Kalevi Penttilä.

Granit sai Nobel-palkinnon silmän toimintaa ja värinäön mekanismeja koskevista tutkimuksistaan. Häntä on jopa kutsuttu Suomen näkötutkimuksen isäksi.

Granitin nimi uupuu usein Virtasen ja Sillanpään viereltä siksi, että palkinnon saadessaan Granit oli Ruotsin kansalainen.

– Ragnar Granit oli suomalainen nobelisti, joka teki tutkimuksensa suomalaisena tiedemiehenä Suomessa. Muutto Ruotsiin ei hänen saavutuksiaan himmennä, sanoo Ragnar Granit -säätiön hallituksen puheenjohtaja Jaakko Malmivuo.

Granitilta kysyttiin kerran, kuuluiko hänen voittamansa Nobel Suomelle vai Ruotsille. Vastaus oli diplomaattinen.

– Fifty-fifty, Granit totesi.

Riihimäellä syntynyt Oulunkylän kasvatti
Granit syntyi useimpien tietojen mukaan Riihimäellä äitinsä vanhempien kotitalossa.

– Kun isä oli lähtenyt Lappiin töihin, äiti tuli omien vanhempiensa luokse Riihimäelle ja synnytti pojan. Siihen aikaan syntymäpaikaksi ei kuitenkaan merkitty varsinaista syntymispaikkakuntaa vaan kotikunta, Kalevi Penttilä selvittää.

Granitin perhe muutti pian Oulunkylään Helsinkiin. Penttilä ei osaa sanoa, vierailiko Granit enää myöhemmin Riihimäellä isovanhempiensa luona.

Granitin syntymästä tulee lokakuun lopussa kuluneeksi 105 vuotta. Riihimäellä tätä juhlitaan rakentamalla hänen mukaansa nimettävää aukiota.

Rauno Kivinen olisi ollut helppo tunnistaa
Ennen Ruotsiin muuttoaan Granit ehti olla Suomen kansalainen miltei 40 vuotta ja toimia mm. Helsingin yliopiston fysiologian professorina. Ruotsiin muuton jälkeenkin Granit vietti kesänsä Suomessa. Hänet haudattiin Korppooseen vuonna 1991.

– Nyt Granit tunnetaan Suomessa jo paremmin kuin 1990-luvun alussa. Hänen Nobel-voittonsa on päässyt myös tietovisailukysymyksiin, Malmivuo sanoo.

Nykysuomalaisten tietämättömyyttä enemmän voidaan ihmetellä, miksi Granit oli unohdettuna niin pitkään. Malmivuo esittää yhdeksi syyksi talvi- ja jatkosotaa, joiden aikana katosi paljon tietoa ja ihmisten välisiä kontakteja.

Toisena syynä hän pitää 30 vuoden väliä tutkimuksen tekemisen ja sen palkitsemisen välillä.

– Lisäksi hänet olisi ollut helpompi yhdistää Suomeen, jos hänen nimensä olisi ollut Rauno Kivinen eikä Ragnar Granit, Malmivuo tuumaa.

Harvardin sijasta läheinen Ruotsi
Granitin Ruotsiin lähdössä ei Jaakko Malmivuon mukaan ollut erityistä dramatiikkaa. Sodanjälkeinen köyhä Suomi tarjosi kunnianhimoiselle tiedemiehelle kehnot edellytykset tutkimuksentekoon, joten ulkomaat kiinnostivat Granitia.

Granitilla oli runsaasti kansainvälisiä kontakteja mm. Iso-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin, sillä hän oli aiemmin työskennellyt mm. Oxfordissa ja Pennsylvanian yliopistossa. Niinpä Ruotsi ei ollut itsestäänselvä valinta.

– Hänellä oli jo lentoliput hankittuna Harvardiin lähtöä varten, kun Tukholman Karoliininen instituutti otti häneen yhteyttä. Granit puhui ruotsia ja tiesi instituutin hyväksi paikaksi. Lisäksi se oli lähellä Suomea, joten hän valitsi Ruotsin, Malmivuo kertoo.

Nobel-komitean jäsen ei voinut palkita itseään
Karoliinisesta instituutista Granit siirtyi vuonna 1945 Nobel-instituutin neurofysiologian laboratorion johtajaksi. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1967.

– Granit oli virkansa puolesta Nobel-komitean jäsen, eikä toki voinut antaa Nobelia itselleen. Siksi hän sai palkinnon vasta jäätyään eläkkeelle, vuosikymmeniä tutkimuksen jälkeen, Malmivuo selittää.