Uutiset

Olipa kerran heinäsirkka

Taio Lahtinen

Heinäsirkka aloitteli kesäänsä vallattomasti rallatellen ja viulua soitellen.

Muurahainen puolestaan aloitti kesänvieton hamstraamalla vessapaperia puolen läänin marketeista ja kätkien sitä talonsa vintteihin ja kellareihin.

Tilannetta tarkasteltiin useiden lehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa. Pääsääntöisesti heinäsirkan toimintaa pidettiin varsin vastuuttomana, joskin kritiikkiä kohdistettiin myös muurahaiseen, jonka nähtiin syyllistyneen lieviin ylilyönteihin.

Molemmilta osapuolilta perättiin nyt vastuullisuutta, malttia ja yhteistyökykyä tilanteen kärjistymisen välttämiseksi.

Heinäsirkka se vain jatkoi viulunsa vinguttelua huolia vailla. Muurahainen taas vaelsi yhä kauemmas ja kauemmas keräämään autonsa takakonttiin vessapaperia ja laati iltaisin yölampun valossa laskelmia sen riittävyydestä.

Tilanteen pitkittyminen heijastui enenevänä huolena lehtien pääkirjoituksissa ja kolumneissa.

Valtaosaisesti paheksuttiin edelleen heinäsirkan piittaamattomuutta maan avainteollisuuden kilpailukyvyn säilymisestä mutta tähdennettiin myös muurahaisen ylimitoitettujen reaktioiden saattavan johtaa jo ennestäänkin tulehtuneen tilanteen riistäytymiseen kaikkien osapuolten hallinnasta. Se ei olisi kenenkään etu, korostettiin painokkaasti.

Kesä kului, ja heinäsirkan viuluopinnot edistyivät. Ensimmäisen albumin julkaisupäivä lyötiin lukkoon, ja siltä ennakkoon lohkaistu sinkkubiisi sai ihan kivasti radiosoittoa.

Muurahainen odotti luottavaisena syksyä vessapaperivarastonsa äärellä.

Keskikesällä lehtien pääkirjoituksissa tarkasteltiin lähinnä maan kilpailukyvyn säilymisen merkitystä yleisellä tasolla ja muistutettiin alkukesän tapahtumien kaltaisten ylilyöntien vastaisen välttämisen merkityksen tarpeellisuudesta.

Syksyn tullen alkoi heinäsirkan kiireinen keikkaputki. Taitavalla viulistilla riitti kysyntää ympäri maata.

Lehtikritiikki oli kautta linjan erittäin myönteistä, ja monissa viestimissä alettiinkin vaatia valtion aktiivisia tukitoimia heinäsirkan musiikin ulkomaan viennin edistämiseksi. Lehdissä ilmestyi myös näyttäviä ja innostavia kuvareportaaseja heinäsirkan keikkamatkoilta Lontooseen ja Hampuriin.

”Viulunsoitosta vientivaltti”, huudahdeltiin pääkirjoituksissa ja kolumneissa. Maan etu vaatii, ettei tätä tilaisuutta hukata julkisen vallan liian vähäisen panostuksen vuoksi, tähdennettiin.

Mutta mikä tämän tarinan opetus oikein on, tivattiin myöhemmin syksyllä useiden lehtien yleisönosastoihin lähetetyissä kirjoituksissa, jotka oli laatinut nimimerkki ”Vastuullinen kansalainen”.

Kirjoituksia ei kuitenkaan missään lehdessä julkaistu, koska Vastuullinen kansalainen oli töhertänyt ne vessapaperille.

Pääsääntöisesti heinäsirkan

toimintaa pidettiin

varsin vastuuttomana.