Uutiset

Olipa kerran vihertävä

Olipa kerran vihertävä sukupolvi. Sen kollektiiviseen omatuntoon oli ujuttautunut tuska kuluttamisesta, ja heillä oli sisäänrakennettu pyrkimys kestävään kehitykseen.

Vihertävät paheksuivat vanhempiaan ja muitakin, jotka olivat hukuttaneet maailman muoviin ja kertakäyttökulttuuriin. Vihertävät olivat tavaran ja rahan perässä juoksevia muita parempia, sillä he käyttivät kangaskassia, pukeutuivat melkein pelkästään kirppisvaatteisiin ja palauttivat tyhjät kosteusvoidepurkit bodishoppiin.

Vihertävät eivät omistaneet autoa, koska autoilu saastutti ja oli muutenkin hanurista. Vihertävät pyöräilivät aina, paitsi sateella ja talvisin. Silloin vihertävät pyysivät kyydin ei-tiedostavilta kavereiltaan tai lainasivat auton iskältä. Periaatteessa yksityisautoilu oli väärin, mutta koska snoukkaamaan ei päässyt vihertävien omien aikataulujen mukaisesti julkisilla, oli autoa joskus pakko käyttää. Sitä paitsi, jo valmistetun ja näin luonnonvaroja muutenkin kuluttaneen auton lainaaminen ei ollut yhtään niin paha, kuin oman kalliin auton ostaminen.

Laitakaupungin hypermarketeista vihertävät eivät tykänneet yhtään. Niihin oli pitkä matka pyöräillä, eivätkä vihertävät muutenkaan kannattaneet kauppakeskittymiä. Yksityisten kauppiaiden kivijalkaputiikit olivat vihertävien mielestä paljon sympaattisempia. Myös kauppahallit olivat mageita, vaikka molemmissa oli oikeastaan aika kalliit hinnat ja pienet valikoimat. Tämän vuoksi vihertävät antoivatkin itselleen luvan käydä hypermarketissa laina-autolla, mutta vain ihan hirveän harvoin. Korkeintaan kerran viikossa, paitsi jos muoviin pakatut goji-marjat ja lähiluomuleipä loppuivat jo keskiviikkona.

Vihertävät tykkäsivät luonnosta tosi paljon, vaikka siellä oli pari ongelmaa. Skutsiin ei päässyt keskustassa, sinne ei mennyt dösää, eikä siellä ollut asvalttia tai katuvaloja. Kaikenmoisia ällöjä öttiäisiä metsässä sen sijaan riitti.

Tämän vuoksi vihertävät funtsivatkin, että luonnon pitäisi saada olla niinku luonnonmukainen. Ei sinne auta ihmisen astua, sen eliöiden ja olioiden elämää mylläämään. Paitsi vihertävien mutsien, jotka kävivät toisinaan metsässä ja toivat sieltä pakastimen täyteen mustikoita, puolukoita ja sieniä. Se oli vihertävien mielestä kivasti tehty, koska torilla marjoja ja sieniä myyvien vietnamilaisten hinnat olivat sikakalliita.

Lentämine
n oli vihertävien mielestä överisti paheksuttavinta. Se saastutti paljon enemmän kuin melkein mikään muu juttu, eikä useimmilla ihmisillä ollut muutenkaan mitään järkevää syytä käydä joka vuosi tylsällä Lanzarotella.

Vihertävät itse eivät ikinä lentäneet muuten kuin lomalle. Ja silloin vihertävät pysyivätkin kohteessa pidempään tutustumassa kunnolla kulttuuriin, eli kolme viikkoa. Hyvittääkseen tekonsa, vihertävät pulittivat vapaaehtoisen lentomaksun.

Sillä rahalla istutettiin puu jonnekin Borneoon sen tilalle, minkä ajattelemattomat muut olivat kaataneet, vihertävät tiesivät.