Kolumnit Uutiset

Olisi kiva nähdä

”Sulla on kyllä todella hankalat kasvot”, minulle todettiin, kun pyysin apua sopivien pokien hankkimiseen.

”Kun sinulla on suippo pää, mutta silti pyöreät posket. Niin ja sulla noi luomet vähän roikkuu. Karsastaako sun silmät?” optikko jatkoi, kädet tukevasti olkapäilläni ja jäätävä katse porautuneena iiriksiini. Olin tuolloin 17-vuotias.

Seuraavia silmälaseja hankkiessani en enää mennyt kyseiselle optikolle. Päätin ottaa varman päälle ja kysyin uudelta optikolta suoraan, voiko kehyksiin laittaa nenätyynyt, jotta ne istuvat paremmin ”hankalille kasvoilleni”.

Hän tuijotti minua suu auki muutaman sekunnin ja totesi tylysti: ”Sehän on linssien raiskaamista”. Tunsin itseni tyhmäksi, kun luulin, että minun näkökykyni on tärkeämpää kuin silmälasisuunnittelijoiden taiteellinen visio.

Totuus kuitenkin on, että ilman nenätyynyjä yhdetkään lasit eivät istu minulle.

Kerran törmäsin tapani mukaan oveen, ja silmälasini vääntyivät. Menin suoristamaan niitä tutulle optikolle. ”Miten ihmeessä olet saanut nämä tällaiseen kuntoon. En ole ikinä nähnyt mitään tällaista”.

En ole tuntenut itseäni kovin usein tervetulleeksi silmälasipuoteihin, joten välttelen niitä viimeiseen asti.

Nyt on tullut taas se aika vuodesta, kun näkökenttä on taas niin sumentunut, että autolla ajo ei ole enää turvallista enkä tunnista ihmisiä kadulla. Minun on yksinkertaisesti poistuttava mukavuusalueeltani ja hankittava uudet rillit.

Minulla on kaksi toivetta laseilleni, niiden pitää istua ja näyttää suhteellisen hyvältä. Se on yhtä vaikeaa kuin täydellisten farkkujen hankkiminen. Pelkään optikoita samalla tavalla kuin suuri osa pelkää hammaslääkäriä. Voin elää pelkoni kanssa, mutta mieluummin vältän kontaktit optikoihin.

Onneksi kaverini vinkkasi minulle nettikaupasta, jossa pokat saa sovittaa kotona kaikessa rauhassa ilman arvioivaa katsetta. Niin ja lasit ovat moninkertaisesti halvempia.

Tuen mielelläni kivijalkaliikkeitä, mutta silmälasiliikkeiden kohdalla ei enää huvita.

Joskus ei ihmetytä yhtään, miksi jotkin kivijalkaliikkeet lopettavat toimintansa. Jos haluaa asiakkaita, asiakkaalle pitää tulla sellainen fiilis, että on tervetullut liikkeeseen.

Me tarvitsemme syyn mennä sinne.

Jokaisen kivijalkaputiikin on syytä katsoa peiliin, jos asiakkaita ei riitä. Jos palvelua on huonoa, niin eivät asiakkaat tarvitse teitä. Meillä on netti. Enää ette kilpaile vain toisia liikkeitä vastaa vaan myös koko nettiä.

Nettikauppaan tuntee olevansa aina tervetullut, vaikka olisi törmännyt seinään.

Päivän lehti

1.6.2020