Kolumnit Uutiset

Olisinko rikas, jos olisin rikas?

Hetkinen, hetkinen!

Siis mitä teen elämässäni väärin, kun joku Johanna ”Tuksu” Tukiainenkin tienaa enemmän kuin minä?

Pitäisikö minunkin värjätä tukkani blondiksi, tyhmistyä, tursuttaa rintavarustustani ja huuliani, alkaa tekstailla tuhmia ministerille, mennä feikki-avioliittoon, poseerata Seiskassa ja Tallinna-ohjelmassa sekä olla muutenkin ”fiksu ja filmaattinen”, jotta päihittäisin hänet?

Ei helvetissä!

Reilu viikko sittenhän viime vuoden verotiedot taas julkistettiin meidän kaikkien iloksi. Tirkistelynhalu tuli tyydytettyä, ja osalla kateus puhkesi kukkaan.

Turha on kuitenkaan kadehtia.

Kanta-Hämeen ylivoimainen verokuningas, Kamux-autotalon osake-enemmistön myynnillä monimiljonääriksi ponnahtanut toimitusjohtaja Juha Kalliokoski sen oivasti lehdessämme 2.11. sanoi: omaisuuden taustalla on pitkäjänteinen, kymmenen vuoden ahkera työnteko.

Rikkaus on kenen tahansa saavutettavissa, kyse on vain valinnoista.

Teenkö ylipäätään töitä vai en, ja jos teen, niin mitä töitä? Opiskelenko vai nostanko työttömyyskorvausta? Perustanko firman vai menenkö töihin toiselle, olenko pomo vai alainen? Ja jos olen pomo, olenko riittävän älykäs viemään firmaa eteenpäin kohti rikkauksia vai johdanko bisneksen konkurssiin?

Elämää ei kuitenkaan voi ohjailla pelkillä valinnoilla, vaan pitkälti on kyse sattumasta. Kohtalosta, sanovat toiset.

Opiskelet yhtä alaa, ja nuorena aikuisena huomaatkin päätyneesi aivan toiseen ammattiin – tai jämähtäneesi vakityöntekijäksi paikkaan, johon kuvittelit meneväsi vain kesätyöntekijäksi, koska jollainhan ihmisen on itsensä ja perheensä elätettävä.

Suomalaiset on opetettu siihen, että vaatimattomuus kaunistaa. Tai näin uskoo ainakin vielä tämä meidän keski-ikäisten sukupolvi.

Nykynuoriso taitaa olla toista maata. Kaikki-mulle-heti-nyt-kulttuuri on saanut jalkansa ovenrakoon. Nuoret haluavat julkkiksiksi (=rikkaiksi) mielellään jo ennen täysi-ikäisyyttä.

Se ahkera työnteko on heidän mielestään ihan hanurista – ja sitä paitsi ihan turhaa, jos kaiken voi saada heti ja nyt.

Ei rahallinen rikkaus välttämättä takaa sitä, että ihmisen elämä olisi rikas sisällöltään.

Raha toki auttaa onnellisuuteen, mutta itselleni riittää summa, jolla saan laskuni maksettua ja joskus vähän juhlittua ja matkusteltua.

Tätä ei tietysti kannattaisi pomolle näin julkisesti levitellä, mutta erittäin epätodennäköistä on, että näinä tiukkoina taloudellisina aikoina palkankorotus olisi luvassa.

Ja kuten sanottua, palkka on uravalintakysymys. Jos puntarissa painavat mielekäs työ kohtuupalkalla versus epämieluisa ja kaiken vapaa-ajan nielevä rahakas duuni, valitsisin yhä ensimmäisen. Silmänräpäyksessä.

Päivän lehti

8.4.2020