Uutiset

Olisipa hauki taas kala

Että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes, ja, sekä, eli, tai, joko, vai, mutta, sillä. När går nästä buss till Slussen? Korpi, neva, räme, letto, luhta, lähteikkö. Je suis, tu es, il est, nous sommes, vous êtes, ils sont. Minä vuonna Kolumbus löysi Amerikan? Vuonna 1492.

Eilen tajusin, että kaipaan ulkoa oppimista. Sen on ymmärtänyt vasta lukion loputtua, välivuosien jälkeen, yliopiston lämpimässä sylissä, jossa kaikki on kiinni ymmärtämisestä. Jatkokoulutus tarjoaa syy-seuraussuhteita, laajempia merkityskokonaisuuksia ja näkökulmia kummaltakin puolelta rajaa.

Hyvin harvoin kyllää tai eitä.

Vanhemman sukupolven ihmiset muistelevat kauhulla omia kouluvuosiaan, kun aina tankattiin ulkoa verbejä, maita ja mantereita, kasveja ja sitä, minkä värisiä herneitä mistäkin risteytysmallista sikiää. Kuinka hienosti kimaltaakaan heidän puheissaan nykykoulutussysteemi, jossa jokaisen lapsen annetaan olla yksilö, jolla on persoonallisia kiinnostuksen kohteita. Oppiminen tapahtuu dialogissa, elämyksellisesti ja muun toiminnan ohessa.

Silti on turha väittää, että oppiminen voisi aina tapahtua miellyttävästi. Että ikään kuin opittaisiin perhosten ja kasvien nimet siinä samalla, kun vietetään biologian tuntia ottamalla aurinkoa metsänrajassa ja tekstailemalla vieressä löhöävän kaverin kanssa. Vahingossa voi toki jäädä päähän, että niittyleinikki on se keltainen ja myrkyllinen. Suuremmassa mittakaavassa oppimisen tulokset saattavat olla heikommatkin, kuin mitä ulkoa oppimisella syytetään olevan.

Ulkoa opetteluun tiivistyy kuitenkin erityisen hienosti kaava, jossa pelko epäonnistumisesta ja pakko johtavat intensiiviseen yrittämiseen, joka taas purkautuu onnistumisena. Kun ala-asteella ranskan pistareissa osasin kaikki taivutusmuodot verbeistä olla ja omistaa, tiesin etten voinut epäonnistua.

Harvoin elämässä on enää peruskoulun pistareiden jälkeen sellaista tilannetta, jossa tietäisi täsmälleen, mitä pitää tehdä onnistuakseen.

Jatkokoulutuksessa ei voi koskaan olla täysin varma. Tenttikirjat ovat paksuja ja monesti myös raskaita ja epäselviä. Opettaja saattaa kysyä nippelitietoa sivulta 13 tai vain käskeä ottamaan kantaa siihen, miksi kyseisen tenttikirjan pitää tai ei pidä olla koulutusohjelmaa.

Ulkoa luvun kauneus on sen yksinkertaisuudessa. Minun ei tarvitse tietää taustoja, ei merkityksiä, ei ottaa kantaa. Minulle annetaan lista epäsäännöllisiä verbejä ja sanotaan, että viikon päästä on pistarit.

Minun ei tarvitse analysoida olla-verbiä, ei sen etymologiaa, käyttöyhteyksiä tai merkitystä sosiaalisissa tilanteissa. Voin luetella kuin haamukirjoittaja: suis, es, est, sommes, êtes, sont.

Välillä analysoiminen ja ymmärtäminen väsyttävät. Kaipaan helppoja onnistumisen tunteita. Luulen tietäväni, mitä tehdä. Syksyllä näyttää alkavan iltalukiossa useitakin saksan kielen peruskursseja.

Päivän lehti

6.4.2020