Uutiset

Ollapa 2000-luvun opiskelija

Kun olin opiskelija nuoruudessani asuin opiskelupaikkakunnallani aina alivuokralaisena. Suosittuja olivat palvelijan huoneet keittiön takana.

Poikani asui jo soluasunnossa, kaksiossa, jossa toisessa isommassa huoneessa asui kaksi opiskelijaa ja toisessa tosi pienessä yksi. Oli yhteinen keittosyvennys ja kylpyhuone.

Meillä aikoinaan ei ollut toivoakaan päästä pesemään pyykkiä eikä paljon itseäänkään asunnon omistajan kylpyhuoneeseen. Oli siis jo edistytty.

Me opiskelimme vanhempien rahoilla ja minä ainakin äitini säästöön pistämillä lapsilisärahoilla sekä kesän tienesteillä. Joku sai pienehköjä sipendejä. Opiskelijalainasta ja muista tuista ei ollut tietoakaan.

Äitini oli kaupan myyjä. Siihen aikaan vaatimukset olivat pieniä. Opiskelijalle ei tullut mieleenkään matkustaa sukeltelemaan koralliriutoille.

Nykyiset opiskelijat eivät tahdo tinkiä elämän mukavuuksista opiskellessaan. Usein lainat käytetään elämän laadun ”kuorruttamiseen”.

Poikani jo nautti opiskelijalainaa. Lisäksi olin hyväksi koettuun tapaan säästänyt lapsilisät. Poika kävi luonnollisesti kesät töissä. Olin kotiäitinä.

Näitä mietin kun kävin Tampereella. Aivan Tampereen keskustaan on noussut uusia opiskelijataloja parhaalle paikalle. Ei ole kysymys mistään soluasunnoista, vaan isoista laadukkaista, usein perheasunnoista. Kuka tahansa olisi niistä onnellinen.

Hämeenlinnassa nuoret ovat saaneet ensiasunnoikseen taloja, joissa alakerrassa on sosiaalisia tiloja, mm. biljardihuone! Joku voi väittää, että tämä on kateutta, mutta on se muutakin.

Kuinka yhteiskunnalla on varaa sijoittaa näin paljon opiskelijoihin, tulevat rahat nyt sitten mistä lähteestä tahansa? Vähempikin taso riittäisi, tuloksia tulee vähemmälläkin.

Sitä paitsi mistä nuo hemmotellut opiskelijat löytävät sitten valmistuttuaan töitä, joissa tienaavat heti niin paljon, että elämisen taso säilyy. Osa ei edes saa töitä. Se on sitä ”mulle kaikki heti” mentaliteettia.

Jopa lukioikäiset saattavat muuttaa kotoa pois omaan asuntoon, jota yhteiskunta tukee. Totisesti, tasan eivät käy onnen lahjat.

EU ja muut tahot voisivat tukea niukkuudesta ja opettajapulasta kärsivää koululaitosta, poliisien palkkausta, erilaisia turvaverkkoja, vanhusten huoltoa. You name it!

Mutta ei ilmeisesti ole mielikuvitusta. Monista opinahjoista valmistuu ”maistereita” jo yli tarpeen. Miksi ihmisiin tuossa opiskeluvaiheessa syydetään niin paljon rahaa?

Sa se!

Mummu Hämeestä

Hämeenlinna

Päivän lehti

30.3.2020