fbpx
Uutiset

Ollila, Ollila, Ollila, Ollila. Ollila, Ollila, Ollila, Ollila...

Jorma Ollila valitaan välittömällä vaalilla syntyperäisistä Suomen kansalaisista kuuden vuoden toimikaudeksi.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa Jorma Ollila yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Sodasta ja rauhasta Ollila päättää eduskunnan suostumuksella. Jorma Ollila on Suomen puolustusvoimien ylipäällikkö.

Siinä otteita Suomen perustuslaista europarlamentaarikko Hannu Takkulan (kesk.) mukaan.

Toistaiseksi voimassa olevan perustuslain ensimmäisen pykälän ensimmäinen momentti kuuluu: “Suomi on täysivaltainen tasavalta.” Ja tasavaltalaisella on täysi valta esittää mitä lystää. Tuota valtaa käytti myös Takkula kaavaillessaan, ei suinkaan ensimmäisenä, maanantain Ilkassa Nokian pääjohtajaa presidentiksi.

– Suomi olisi upeissa käsissä, jos Ollila olisi presidentti, Takkula hehkutti. Hands free -presidentti, upeaa kerrassaan.

Kuinka syvältä kumpuaakaan Suuren Johtajan kaipuu ja aukoriteettialamaisuus. Pelastaja on keskuudessamme (jämptisti Suomessa) mutta tulee kuitenkin “ulkopuolelta” (hyvän ja pahan politiikan tuolta puolen).

Kansainvälisyyttä Ollilalla piisaa. On mystistä herrakerhoa, Bilderberg-ryhmää (jossa myös Martti Ahtisaari ramppasi), mutta myös YK-linkit ovat kunnossa (taisipa olla Ahtisaarellakin).

Kokemusta on valtiovierailuilta Nokian lupaavimmilta markkina-alueilta, kuten Kiinasta, jossa Ollila oli Tarja Halosen matkassa. Globalisaatiosta Ollila puhuu pienelle Suomelle paljon rohkaisevammin kuin Halonen.

Myyttinen kuvio on selvä. Sotien jälkeisistä vuosista meidät johdattivat Paasikivi ja Kekkonen; 1990-luvun lamasta päästiin, “parlamentaristi” Koiviston ansiosta, jo enemmän hallituksen vetovastuulla; mutta nyt globalisaatioahdistuksesta henkemme vapahtaa vain guru Ollila.

Ollilasta on ehkä karissut opiskeluajan apilanvihreys, mutta sinivalkoisuus vahvistuu. Tammikuussa hän vakuutti tv:ssä, että Nokialla on “uskomattoman kova vimma ja halu pysyä Suomessa”. Vielä viisi vuotta aiemmin, suivaantuneena avainhenkilöiden veroedun kohtelusta, hän vihjaili Talouselämässä: “Valinta Nokian pysymisestä Suomessa on enemmän Suomen kuin meidän.”

Nyt jäämme odottamaan virallisten lämmittelyajojen alkamista. Kun Ylen pressagallupissa Ollilan prosentteja luukuttaa Tarmo Ropponen, värähtää tutusti sisimmässä kanteleen kieli: olihan Mika Häkkinen ulos ajaessaankin maailman paras kuski, kun Matti Kyllönen niin jankutti.

Hullukaan ei kiistä, etteikö valtiotieteen maisteri, ekonomi, diplomi-insinööri Ollila olisi rautainen yritysjohtaja. Mutta pöljempää on antaa ymmärtää, että Nokian huikea menestys olisi vain hänen ansiotaan.

Takkula amerikanisoi. Kenestä tahansa ei voi tulla Nokian pääjohtajaa (muutenhan sankaritarinan hohto hiipuisi), mutta kenestä tahansa voi tulla Suomen presidentti – jos tuo kuka tahansa sattuu olemaan Nokian pääjohtaja.

Menot