Uutiset

Oma maa vadelma

Sateisena suvena moni suomalainen manailee syntymäänsä synkkään Pohjolaan. Muutenkin peruspessimisti huomaa herkästi kaiken, mikä on huonosti, mutta oman maan hyvät puolet otetaan itsestäänselvyyksinä.

Vanha totuus matkailun avartamisesta ei ole pelkkä klisee: varsinkin muutaman kuukauden elo toisessa kulttuurissa lisää rutkasti koti-Suomen pinnoja. Itse iloitsen Walesin pääkaupungissa Cardiffissa asumani kevään jälkeen aika simppeleistä asioista.

Yksi ilonaihe ovat yliopistoruokalat. Liian vähäisistä tuista purnaavilla opiskelijoilla on käsissään oikea helmi: kampusten keskellä sijaitsevat ruokalat, joista saa 2,35 eurolla maittavaa ja terveellistä ruokaa salaatin, leivän ja maidon kera.

Isossa-Britanniassa tavallisin lounas on kanttiinista ostettu valkoinen sämpylä, sipsipussi ja Coca-Cola.

Yliopistoruokaloitakin löytää, mutta niissä suomalaisateriaa vastaavan kokonaisuuden hinta nousee yli kuuden euron. Ikävän lisän tuo se, että ruoissa käytetään paljon rasvaa. Esimerkiksi ranskalaiset perunat ovat jokapäiväistä “herkkua”.

Suomessa tietää myös saavansa syödä pesuainejäämistä puhtailta lautasilta. Brittikodeissa nimittäin astioiden peseminen sujuu usein niin, että lautaset ja mukit pestään normaaliin tapaan, mutta huuhtelu jätetään väliin.

Toinen onni on turvallinen liikenne. Vaikka meilläkin puhutaan piittaamattomista autoilijoista, saa Hämeenlinnassa talsia huomattavasti turvallisemmissa tunnelmissa kuin Cardiffissa.

Liki 300 000 asukkaan kaupungin liikennevalot ovat todellinen kummajainen. Jalankulkijoiden valojen vaihtuminen kestää lähes poikkeuksetta niin pitkään, että ihmisten on pakko loikkia punaisia päin vilkkaan liikenteen ja vain vahingossa tietä antavien kuskien keskellä.

Risteyksiä on vielä sen verran tiuhaan, että tunnollinen odottaminen pidentäisi matkantekoon kulutettua aikaa kohtuuttomasti.

Myös vaatekauppojen skandinaavinen vapaamielisyys tuntuu virkistävältä. Cardiffissa ja jopa joissakin Lontoon liikkeissä vastakkaista sukupuolta olevan makutuomarin ottaminen sovituskoppialueelle kielletään suoraan.

Tämän seurauksena esimerkiksi hametta sovittava nainen joutuu sikäläisissä putiikeissa keikistelemään keskellä liikettä, jos mielii kysäistä miehensä mielipidettä. Selitys on yksinkertaisesti se, että miehet voivat kurkkia verhojen takana olevia naisia – ja päinvastoin.

Näistä ja muista omituisuuksista huolimatta monikulttuurisessa Cardiffissa on paljon hyvää, niin kuin varmasti jokaisessa maailmankolkassa.

Muiden maiden kätevistä toimintatavoista voi ottaa mallia siihen, mitä meillä ehkä tulisi muuttaa. Silti kaikki kummallinen on vielä opettavampaa: osaa arvostaa asioita, jotka ovat Suomessa ainutlaatuisia.

Ennen oma maa oli mansikka, nyt sitäkin herkullisempi marjojen aateliin kuuluva vadelma.

NOORA ALHO

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

noora.alho@hameensanomat.fi