Uutiset

Omaishoitaja ennen aikojaan

Ollaan vaan iloisia, että nyt on sentään nostettu esiin omaishoitajien työ ja siitä jopa saadaan jonkinmoista rahallista korvausta.

Itse olen ollut hieman ”varhaiskypsä” omaishoitaja, sillä hoidin kodissani halvaantunutta äitiäni reilut 20 vuotta sitten.

Tuolloin ei vielä muistaakseni ollut edes yleisessä käytössä sana omaishoitaja. Ei ollut vertaistukiryhmiä eikä virkistymisleirejä, vapaapäivistä puhumattakaan.

Kyllä se oli 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa totisinta totta!

Hoidin oman perheeni ohella työni sekä äidin, kotiavustajien myötävaikutuksella tosin, näin pääsin helpommin omaan ansiotyöhöni.

Karvaassa muistissani ovat vielä ne lähityötoverini selkäänpuukotukset, kun jouduin joskus äidin sairauden tai lääkärintarkastusten takia olemaan pois työstäni.

Uuvuinpa siinä minäkin siinä määrin, että katkaisin oman uraputkeni tehden hypyn tuntemattomaan.

Ryhdyin ilman palkkaa päätoimiseksi omaishoitajaksi, sillä en tahtonut jättää äitiäni kasviksi minkään laitoksen nurkkaan yöpöydän viereen. Olihan hänkin aikanaan itse hoitanut 10-päisen lapsikatraansa, suurimman osan siitä leskenä eli nykykielellä yksinhuoltajana.

Nyt, kun peruutuspeilistä katselen tuota aikaa, voin kuitenkin kiitollisena sanoa edesmenneen laulajan tavoin, että päivääkään en vaihtaisi pois, tuosta rankastakin ajasta.

Korvauksia ei maksettu, mutta sain hyvän mielen siitä, että sain hoitaa äitiäni kaikella rakkaudella ja kaikeksi onnekseni oman perheeni antaessaan minulle täyden tukensa! Raha ei siis aina merkitse kaikkea!

Mummu jo itsekin

Hämeenlinna