Kolumnit Uutiset

Omakeksimä todellisuus voi olla vaarallista

Minulla oli viime viikolla mahdollisuus käyttää muutama pitämätön lomapäivä. Menin poikani kanssa Berliiniin. Piti terästää historiamuistia, sillä nuori matkaseuralaiseni on kova keskustelija. 

Kävelyillä mietimme kristalliyötä, juutalaisia muutenkin, kommunismin aatteen hyviä tavoitteita ja miten niille kävikään, puhuimme vapaudesta ja ahneudesta, oman edun tavoittelusta, aasialaisesta kohtuullisuuden ja kirkkauden päämäärästä, mietimme DDRää ja muuria ja kävimme tietenkin teatterissa ja tapasimme tuttuja.  

Miten mahdottomalta tuntuu tämän päivän perspektiivistä ajatus, että puolet Euroopasta oli suljettu toiselle puolelle. On syytä varoa, ettei tällaista enää tapahdu. Asioilla on nykyään vaan eri nimet ja ulkopuolelle jäävien uskonto ja politiikka on eri. 

Tätä oli hyvä miettiä ja tuoda ajatus matkatuliaisena kotiin kaupungista, jossa vallitsee nykyään kaiken erilaisuuden hyväksyvä vapaus, mutta joka on eniten ehkä koko maailmassa ollut jaettu, muurein ja aattein.

Seuralaiseni ajatuksesta menimme tutustumaan myös virtuaalitodellisuuden keskukseen. Kun tuohon historian, nykypäivän taiteen ja politiikan ajatusmyllerrykseen lisäsi vielä kunnon nuorisoannoksen virtuaalitodellisuutta, oli hämäläinen rouvashenkilö jo niin kovassa kyydissä, että meinasi  aivot mennä solmuun. 

Lisätty todellisuus on minulla keski-ikäiselle aika uutta, vaikka toisaalta, mitäpä teatteri muuta onkaan. Näytelmät voi ajatella myös vaihtoehtoisiksi todellisuuksiksi. 

Ihan tavallinen todellisuuskin kyllä kelpaa minulle sellaisenaan tai vaikka näytelmän aiheeksi. On upeaa, että Dylan sai kirjallisuuden Nobelin. Palkinto jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan. Musiikin monikasvo on kieltämättä kummallinen esiintyjä ja lauluäänikin jaksaa ihmetyttää. 

Viimeksi näin hänet keikalla Porissa toissa kesänä. Tuolloin artisti kielsi kuvaamisen ja tanssimisen. Dylanilla on pokkaa olla miellyttämättä yleisöään. Tähän maailman menoon olisi hienoa, jos Dylan taas kirjoittaisi kantaaottavan laulun vaikkapa Syyriasta ja Alepposta tai Venäjän Kaliningradiin tuomista ohjuksista. 

Näin tulisimme muistutetuksi siitä, että Berliininkin jakamista tapahtumista on alle sata vuotta aikaa ja että maailma on taas hyvää vauhtia kulkemassa kohti sekasorron esiastetta kaikkine populismeineen, nationalismeineen protektionismeineen ja muine hyväkkäineen.  

On vaarana, että sivistymättömyydessä kasvaa laaja joukko ihmisiä, joille nykypäivän tai historian tapahtumat eivät avaudu todellisuuden vaan asenteellisuuden ja epärealististen mietteiden kautta. 

Dylanin kaltaisen poikkeusyksilön merkitys voi olla myös ulkopuoliseksi seuraajaksi asettuminen, tekemättä numeroa itsestään, kommentoimatta tapahtumia kuin runoissaan. Hiljaisuus saattaa olla viisauden politiikkaa.

Kirsi-Kaisa Sinisalo
Kirjoittaja on Hämeenlinnan Teatterin johtaja.
kirsi-kaisa.sinisalo@hmlteatteri.fi