fbpx
Uutiset

Omien ajatusten sanoituksia rohkaisuksi muille

Sirkku Suontausta-Kyläinpää käsittelee kipurunoissaan raskaita aiheita. Tunnelin päästä löytyy valoa.

Nykyisin koululääkärinä Janakkalassa työskentelevä Sirkku Suontausta-Kyläinpää on seitsemän vuoden kypsyttelyn jälkeen julkaissut runokirjansa Helmisimpukka.

Vuosien mittaan syntyneet runot kertovat ennen kaikkea uupumuksesta, haavoittuneiden ihmissuhteiden keskellä kulkemisesta, sairaalassa olosta, mutta myös toipumisesta ja toivosta.

Seitsemän vuotta sitten hämeenlinnalaisen Suontausta-Kyläinpään elämässä alkoi rankka vaihe. Hän väsähti työntekoon, uupui ja sairastui myös fyysisesti.

Ruumiskieli

ruumiini mitta tuli täyteen

se oksensi säilöttyä itkua

laihtui vaillejäämisen surusta

valvoi päättymätöntä hälytystilaa

jumitti kahlehdittua vihaa

ja jäykistyi ahdistavasta pelosta

ruumiini, ystäväni

sieluni hermonpääte ja suoja

kerro minulle viestisi

sillä sinä tiedät

ennen ymmärrystäni

milloin pysähtyä

itseni vierelle

Runojen kirjoittamisesta tuli hänelle yksi tapa työstää niin omakohtaisia kuin hänen lähellään kulkeneita kohdanneita asioita.

– Nämä ovat kipurunoja. Niitä vain alkoi tulla. Välillä valtavasti, välillä pitkään aikaan ei mitään. Se oli joku sisäinen paine, joka saattoi yllättää ihan älyttömissäkin paikoissa. Joskus piti autokin pysäyttää kesken ajon ja kirjoittaa runo paperinpalalle.

Hän pitää runojensa tärkeimpänä sanomana sitä, että kohdalle osuvat asiat ovat viesti jostakin.

-Liian usein ihmiset jäävät ahdistuneeseen olotilaan. Kokemukseni on, että ahdistus on viesti jostakin ja kun asioita selvittelee, löytyy viesti ja sen mukana myös toivo.

Hän myös korostaa sitä, miten fyysinen ja psyykkinen kulkevat käsi kädessä. Moni kantaa taakkojaan ja tunteitaan kehossaan ja toisaalta kehon sairaudet vaikuttavat monella tavoin mieleen.

Hän kannustaa kanssaihmisiään hakemaan apua ja tukea, jos asiat menevät solmuun.

Ahdistuskartta

ahdistus, ystäväni

kerro suuntani

missä olen hukannut itseni

ohjaa minut

pelkojeni alle

särkevään haavaani

turvassa

Terveyskeskuslääkärinä pitkään työskennelleen Suontausta-Kyläinpään on helppo ymmärtää, miksi väsähtäminen saattaa vaania myös hoitotyötä tekevää.

-Velvollisuudentunne ja suorittamisen tarve ovat valtavat. Rupeaa ajattelemaan, että miten ihmisille käy, jos minä lähden. Kaaoksessa helposti myös hämärtyy raja oman elämän ja työn välillä.

Perheterapeuttina ja koululääkärinä hän on nähnyt, mitä aikuisten rikkinäiset ihmissuhteet tai kiireinen maailma saattavat tehdä lapsille ja nuorille.

-Terveyskeskuksen vastaanottotyössä näkee myös, miten henkisesti ja fyysisesti taakoitettuja aikuisetkin ovat. Perheenäitinä tiedän myös, että työn ja perheen yhteensovittaminen on haastavaa.

Työssään hän on kohdannut ja kohtaa edelleen lähes päivittäin tilanteita, joista on runoissaankin kirjoittanut.

Etsi kukkia

pimeältä polultasi

vaikka silmiä särkisi

sillä kaiken liejun keskellä

se on siellä

hento terälehtien kudelma

rakasta sitä

älä päästä sitä mielestäsi

se voi olla piilossa

ja ainoasi

kunnes kyyneleet ja virvoittava sade

huuhtovat kuolleet lehdet

ja niiden alta

löydät kukkiin puhjenneen maan

Runokirjan valmistuttua Sirkku Suontausta-Kyläinpää arvelee, että kirjoittamisesta on tullut olennainen osa häntä itseään. Eri asia kuitenkin on, syntyykö vielä joskus jotakin julkaistavaa.

-Siihen pitäisi olla riittävän syvältä kumpuava motivaatio. Joku epäkohta, joka vaatisi huomiota.

-Kirjan runot ovat syntyneet pöytälaatikosta kirjaksi juuri siksi, että sitä kautta toivon antavani sanoja, rohkaisua ja toivoa toisille. Runoissa kerrotut asiat ovat nykyisin niin yleisiä.

Siitä hän on tyytyväinen, jos pystyy omien tunteidensa ja ajatustensa sanoituksilla koskettamaan myös muita. (HäSa)

Runot Sirkku Suontausta-Kyläinpään kirjasta Helmisimpukka – Runoja uupumisesta, särkyneisyydestä ja toivosta. Pilot-kustannus Oy 2006.

Menot