Uutiset

Omistaminen ei ole pääasia

Hämeenlinna 3.10.2004

Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) on ainakin jossain määrin suivaantunut yritysten omistuksesta käytävästä keskustelusta. Kalliomäen mieleen ei ole se, että monen talouselämän keskeisen vaikuttajan maailmankuva on äkkiä muuttunut. Ennen talouselämän kerma puhui globaalin kapitalismin puolesta, nyt samat ihmiset ylistävät kotimaista omistusta, kummasteli Kalliomäki Keskuskauppakamarin veropäivillä.

Yritysmaailman edustajien mielipiteet eivät ole muuttuneet syyttä suotta. Selityksen tiesi myös valtiovarainministeri Kalliomäki: yritysverotuksen muutoksia ei ole nielty purematta. Jo pelkästään asemansa takia Kalliomäki seisoi veroratkaisujen takana. Erityisesti hän patisti arvostelijoita ottamaan huomioon verotuksen kokonaismuutokset.

Kalliomäki ei tulkitse lainkaan väärin tuulen kääntymistä. On totta, että myös yhä useampi maailmanlaajuisen kaupan puolestapuhuja on tätä nykyä huolissaan kotimaisesta omistuksesta. Arvostelun kärki on kohdistunut verotukseen, mutta yllättävän monet talouselämän vaikuttajat katsovat, että suomalaisia yrityksiä siirtyy aivan liian halvalla ulkomaiseen omistukseen.

Yritysten omistusta ei pitäisi arvioida liian ahtaasti saati paisuttaa siitä opillista periaatekiistaa. Olisiko peräti niin, että päätään olisi nostamassa yritysmaailmassa tunteeseen perustuva nostalgian ja isänmaallisuuden aalto? Jos näin on tapahtumassa, olisi mielenkiintoista aivan vakavasti otettavilla tutkimuksilla selvittää, mihin koko tavalla menneen maailman haikailu nojaa.

Aivan kiistatta talouselämässä globalisaatio on edelleen päivän sana. Millä keinolla Suomi voisi kehitystä jarruttaa ja tällä tavallako turvattaisiin maassa toimivien yritysten asema, menestys, työpaikkoineen? Kaikenkirjavissa globalisaatiota koskevissa puheenvuoroissa pyrkii unohtumaan se kieltämättä tylykin tosiasia, ettei Suomen kokoisella pienellä maalla ole juuri mitään mahdollisuutta vaikuttaa maailmantalouden kehitykseen.

Omistuksesta käytävä keskustelu kaipaa huomattavasti lisää syvyyttä. Teoreettisen inttämisen ja maalailun sijaan ennen muuta maan hallituksen on kysyttävä, mitkä ratkaisut palvelevat parhaiten talouden kasvua ja luovat uusia työpaikkoja. Kukaan ei voi vakavalla mielellä väittää, että sen paremmin suomalainen kuin ulkomaalainen omistus sinänsä takaisi juuri minkään yrityksen työpaikkojen pysymisen Suomen rajojen sisäpuolella.

Kysymys on lopultakin, pelkistettynä, yksinkertainen: Suomen pitää olla sellainen maa, jossa yritysten on – kaiken aikaa kiristyvässä maailmanlaajuisessa kilpailussa – kannattavaa toimia. Varsinkin työntekijälle on aivan sama, turvaako hänen toimeentulonsa suomalaisessa vai ulkomaalaisessa omistuksessa oleva yritys.

Varsinkin työntekijälle on aivan sama, turvaako hänen toimeentulonsa suomalaisessa vai ulkomaalaisessa omistuksessa oleva yritys.