Kolumnit Uutiset

On aika hankkia oma elämä

Juurihan tuo juoksi ystävänsä kanssa pitkin pihaa ja leikki sotaa.

Huoneen lelulaatikot pullistelivat muovipyssyjä ja illalla olohuoneen lattialla taisteltiin verisesti muovisilla pikkusotilailla.

Poika juoksi aina ja puhua pulputti niin, että iloinen sirkutus soi korvissa pitkään.

Sitten tuli murrosikä ja polvitaipeissa roikkuvat housut.

Yhtäkkiä ei mikään ollut enää hyvin. Huoneen lukitun oven alareunasta kajasti kelmeä valo vielä kolmelta aamulla.

Poissa oli sirkutus ja iloinen hymy. Hohtimilla sai satunnaisesti kiskottua hyvät huomenet joskus iltapäivällä.

Lauantaina kompastuin tuulikaapin lattialle paiskattuihin armeijan maihinnousukenkiin.

Ensimmäisille lomille armeijasta tullut poika elää jo omassa maailmassaan, joka on täynnä kipeitä jalkoja, aikaisia herätyksiä ja ammuttuja räkäpäitä.

Yhtäkkiä minun on aika hankkia oma elämä ja antaa lapseni elää omaansa. Vähemmästäkin olo on tarpeeton ja mieli matala. Elämän ruuhkavuodet vaihtuvat kertaheitolla vaihdevuosiin.

Viimeistään nyt on nieltävä viisaat neuvot ja varoitukset. Antaa seuraavan sukupolven tehdä itse omat virheensä, vaikka sitä sivusta onkin vaikeata katsoa.

Kyllä ne juniorin siivet vielä kantavat. Ainakin sitten joskus.

Muistan hyvin, kun äitini ilmoitti minulle 16-vuotiaana, että minun pitää muuttaa pois kotoa 18-vuotiaana. Lähdin pois kyyneliä nieleskellen. Seuraavalla viikolla huoneestani tehtiin isän työhuone.

Minusta ei ole katkaisemaan napanuoraa yhtä väkivaltaisesti. Se on tuskin tarpeenkaan, sillä tämän päivän nuoret itsenäistyvät aikaisemmin kuin minun sukupolveni.

Tilastokeskuksen mukaan 1980-luvun alussa yli 60 prosenttia 20–24-vuotiaista miehistä ja hieman yli 40 prosenttia naisista asui vielä kotonaan. 30 vuotta myöhemmin luvut ovat puolittuneet.

Luopumisen opettelu on elämän läksyistä yksi vaikeimpia.

Luopumiselta ei kuitenkaan voi välttyä. Vaikka se ei vielä lopullista olisikaan, on sitä hyvä harjoitella. Ehkä tässä päästään vielä luokalta, kun oikein yritetään.

Tällä viikolla en ole edes yhtä tekstaria pojalle lähettänyt.

Ehkä jo ensi viikolla päästän tiukan otteeni kännykästä. Vaikeaa se on, mutta enköhän siitä selviä.