fbpx
Uutiset

On aika karistaa vuosisatojen taakka

Tomi S. Mäkinen kirjoitti ansiokkaasti pakkoruotsin perusteluiden heiveryydestä (Hämeen Sanomat 14. 2.2006). Haluaisin laajentaa näkökulmaa hieman yleisemmille linjoille.

Kaikkien Euroopan kansojen eläminen viime vuosituhannen aikana on ollut nykykatsannossa uskomattoman vaikeata ja tuskallista. Köyhyys, taudit, sodat ja nälkä ovat olleet tuttuja lähes jokaiselle sukupolvelle.

Lukemattomat pienemmät kansat ovat joutuneet suurten naapureiden pakkovallan alaisuudessa luopumaan kielestään ja itsenäisyydestään. Samalla kävi usein niin, että nämä ihmisryhmät joutuivat luopumaan myös omistamistaan maista ja palvelemaan uusia isäntiään esimerkiksi maaorjina tai epäitsenäisinä torppareina.

Suomalaisten kohtalo Ruotsin tekemien ristiretkien jälkeen oli samantapainen, vaikkakin kohtalomme on ollut tapana pitää lievempänä kuin mitä se oli keskisen Euroopan maissa.

Joka tapauksessa väestömme itsetuntoisin ja itsepintaisin osa joutui vuosisatojen mittaan vähin erin luopumaan asemistaan. Esimerkiksi lukemattomissa sodissa kaatuneet miehemme näet menettivät maanomaisuutensa kruunulle, kun perhe ei enää pystynyt maksamaan veroja valtiolle. Sitä rataa maat ajautuivat runsain mitoin keskusvallan kautta aatelisille ja muille Ruotsin kruunun edustajille. Alkuperäisväestön kapinointi – esimerkiksi nuijasodassa – johti vain prosessin kiihtymiseen.

Vähin erin myös suomen kielen käyttäjien määrä kutistui, ja 1700-luvun loppupuolella oli jo Ruotsin tavoitteena maan täydellinen ruotsalaistaminen. Kielemme pelasti vain perusväestömme itsepintaisuus – ja maamme liittyminen Venäjän osaksi. Yllättävästi Venäjä suhtautui suomen kielen asemaan myönteisemmin, osaksi kaikitenkin puhtaasti taktisista syistä.

Kun pitää mielessä tämän suomenkielisen väestön vuosisataisen “mielen systemaattisen murjomisen”, saa nykyinen pakkoruotsin itsepintainen tyrkyttäminen aivan uudet ulottuvuudet. Tutkimusten mukaanhan noin 70 pronsenttia väestöstämme ei hyväksy tätä pakko-opetusta.

On todella surullista, että meidän itse valitsemamme edusmiehet eivät halua nähdä tätä tosiasiaa. Koulun hyvin tärkeä tehtävä nykyaikana on mielestäni maamme oppilaiden terveen itsetunnon ja itsekunnioituksen tukeminen, ei sen polkeminen! Nuorten elämän sortuminen alkoholiin ja itsemurhiin on edelleen murheellisen yleistä. Vuosisatojen raskasta taakkaa olisi jo aika yrittää keventää!

Aivan toinen tosiasia on se, että ruotsin kielellä on tietenkin edelleen oma asemansa Suomessa ja sitä on syytä opettaa halukkaille monien muiden kielten tapaan – mutta ei pakkovallan alle alistamalla! Nuoret ja heidän vanhempansa tietävät parhaiten omat etunsa. Lopettakaamme viimeinkin suomalaisten mielen murjominen!

Altti Kangas

ylilääkäri

entinen koululääkäri

Helsinki

Menot