Kolumnit Uutiset

On aika tyhjentää syrjäseudut

On aika tyhjentää syrjäseudut

Yleisradion Pohjois-Savon radio kertoi viikonloppuna karua tarinaa aluepoliittisesta turhuudesta, joka syö miljoonia euroja valtion ja kunnan varoja vuosittain, eikä anna mitään vastineeksi.

Kyseessä on Varkauden lentokenttä, jolla käy joka arkipäivä kaksi lentokonetta ja keskimäärin yhdeksän matkustajaa per lento. Heitä varten täysin varustellulla kentällä on seitsemän hengen henkilökunta.

Miten tällainen voi kannattaa?

Salaisuus on siinä, ettei se kannatakaan.

Lentokenttä on olemassa tasan siksi, että Varkauden kaupunki maksaa lentoyhtiölle vuosittain selvää rahaa, jotta lähes tyhjät koneet käyvät kääntymässä siellä.

Toisena maksumiehenä on valtionyhtiö Finavia, jonka budjettiin Varkauden tapaisten korpikenttien ylläpito iskee 25 miljoonan euron lommon vuosittain.

Samaan aikaan, kun kaikkialla muualla etsitään säästöjä, ylläpidetään Varkaudessa puhtaasti aluepoliittisista syistä miljoonapytinkiä, jota kukaan ei tarvitse.

Enemmistö lentävistä varkautelaisista löytyy naapurikaupunki Kuopion kentältä, josta on enemmän lentoja ja jonka kautta kulkee neljännesmiljoona matkustajaa vuosittain.

Parantuneet tie- ja ratayhteydet ovat vieneet lähes kaikki loput lentomatkustajat.

Varkauden lennot ovat seuraavan kerran katkolla vuoden lopussa.

Paikallinen kaupunginvaltuusto on joulukuussa kovan paikan edessä, kun sen pitäisi päättää seuraavasta isosta tukipaketista lentoyhtiölle lentojen jatkamiseksi.

Ovatko pelkät imagosyyt niin painavat, että muutenkin jo kurjistuvan muuttotappiokunnan kannattaa pitää lentokentästään kiinni kynsin ja hampain?

Ehkä olisi jo aika myöntää, että koko Suomea ei kannata pitää asuttuna ja täysin varusteltuna.

Suomessa on pieni määrä seutukeskuksia ja kaupunkeja, jotka kasvavat ja kukoistavat, mutta valtaosa sadoista kunnista on jo kohtalokkaassa kuolemankierteessä.

Äärettömän laajassa, mutta harvaan asutussa maassa ei kannata yrittää jakaa euroja tasan jokaiselle neliökilometrille. Silloin suurin osa menee haaskuun.

Maalla on mukavaa ja siellä on halpaa asua, sanotaan. Halpuus on kuitenkin näennäistä, koska todellisuudessa me etelän kasvuseutujen asukkaat maksamme sen.

Jos haluaa asua syrjäisessä metsässä, on turha odottaa kaupunkimaisia palveluita.

Kellään ei olisi varaa asua esimerkiksi Kainuun syrjäseudulla, jos sen asukkailta perittäisiin todelliset kustannukset heidän tarvitsemastaan sähköverkosta, nopeasta tietoliikenteestä, terveydenhuollon hajanaisista yksiköistä, mukavista kyläkirjastoista, tunnelmallisista kyläkouluista ja laajoista ympäri vuoden toimivista liikenneyhteyksistä.

Viimeisen lähtijän ei tarvitsisi edes muistaa sammuttaa valoja, jos hänen jälkeensä voitaisiin alueen koko sähköverkko panna rullalle ja myydä romukupariksi.