Uutiset

On ilmoja pidelly

Kiitos Oulu, kiitos Yle! Näytitte eilen kuinka pitkä Suomi yhä on, kuinka talvi yhä Suomeen ylettyy.

Että olikin mukavaa nähdä edes aamu-tv:ssä kunnon räntäsade, sellainen marraskuisen vaakasuora. Oululaisten jääpallojoukkueiden mittelö häivytti edes hetkeksi ”Sää on painajaista, talvi unta” -fiilikset. Sen oudon alakulon, joka talvi-ihmisen sielussa kytee, kun säät eivät ole kohdallaan.

Ilmatieteen laitos on räknännyt, että tänä vuonna on koettu jo 20 myrskypäivää. Keskimäärin viime vuosina on myrskypäiviä ollut 24. Eli liki kuukausi vuodesta on aikaa, jolloin saamme pelätä, että taivas tai puu putoaa niskaan.

Kummallista on, että enää eivät tuomiopäivän profeetatkaan niin hanakasti maailmanloppua paasaa. Vartiotorni on kai jo myrskyssä kaatunut. Pentti Linkolakin keskittyy käytännön metsänsuojelutoimiin.

Matkailuala käy omaa sotaansa ilmastonmuutosta vastaan lumitykein.

Mistä tietää, milloin Suomessakin on ilmasto liiaksi lämmennyt? Kun presidentin linnankutsuihin kutsutaan untuvatakkifirman toimitusjohtajan sijasta bermudashortsitehtailija.

Ovatko kaikki jo sopeutumassa?

Lapset ainakin sopeutuvat kaikkeen, mutta silti heitä käy hiukan sääliksi. Pian neljä vuodenaikaa opetetaan historian eikä ympäristötiedon tunnilla.

Vielä meidän lapsuudessamme sähkökatkot olivat eksoottisen harvinaisia. Jännittävän tunnelman vallitessa kaivettiin esiin taskulamput ja kynttilät. Nautittiin hiljaisesta pimeästä…

Muutos pelottaa aina. Oikein suuren muutoksen torjuu tietoisuudestaan. Kaipa sekin jotain muutosvastarintaa on, että ilmastonmuutoksesta on niin vaikea puhua luontevasti.

Kahvipöydässä vaihdetaan mieluummin näkemyksiä ja kokemuksia arjen pikku hankaluuksista, ihmisen kokoisista säämurheista.

Yksi lykkää suksien ostoa ja valittaa sitten, kun lykkimiskausi jää lyhyeksi. Toinen ei osaa päättää, onko talvirenkaita järkeä vaihtaa laisinkaan. Kolmannella on puutarhassa kumma juttu: juhannusruusuun tuli nuppu. Ja sitä rataa.

Jonkinlaista turvaa siitä saanee. Hirmuinen möhkäle, ilmaston peruuttamaton muuttuminen, tulee niillä ikään kuin viipaloiduksi sulatettavaan muotoon.

Silti sisällä pieni ääni huutaa: tämä ei ole oikein! Antakaa meille talvi takaisin! Neljä vuodenaikaa, Vivaldille ja Virtaselle.

Meillä tavallisilla ihmisillä voi olla oikeus nostaa kädet ylös, vaikkapa mielenterveytemme vuoksi. Mutta valtio- ja talousmiehillä ei.

Ei tarvitse olla tulevaisuudentutkija nähdäkseen, että ilmasto ei muutu yksinään.

Globaalistumisesta, ”maapalloistumisesta”, puhutaan kuin se olisi jokin luonnonoloista riippumaton talouselämän kehityskulku, valtioiden suhteellisten kilpailuetujen jatkuvaa, omalakista uudelleen ryhmittymistä.

Olemme eläneet lämmitystaloudessa. Nyt pitäisi siirtyä viilentämistalouteen – jos se kävisi päinsä.

Ilmastonmuutos ei ole vihreää hörhöilyä, vaan kovaa taloutta.

Päivän lehti

27.1.2020