Uutiset

On jo korkea aika hallita ajankäyttöä

En liene ainoa ihminen maailmassa, joka toivoo, että vuorokaudessa olisi huomattavasti enemmän tunteja kuin vain 24. Aika ei tunnu yksinkertaisesti riittävän kaikkiin niihin askareisiin, jotka vuorokauden sisällä pitäisi suorittaa. Ja aivan satavarmasti se ei riitä lähimainkaan kaikkeen sellaiseen, mitä haluaisi tehdä.

Vai riittäisikö sittenkin?

Arjen ruljansseja säätelee mitä suurimmassa määrin palkkatyö. Koko muu elämä joudutaan rakentamaan sen ympärille, milloin töihin on lähdettävä ja milloin sieltä kotiudutaan.

Aamuisin etenkin lapsiperheissä on minuutti- ellei peräti sekuntiaikataulu, jotta kaikki ehtivät ajallaan taholleen – kuka kiikutetaan päivähoitoon, kuka polkee kouluun, kuka juoksee bussipysäkille ollakseen ajoissa työpaikallaan.

Tähän väliin ei todellakaan mahdu se, että rähmäisin silmin aamukahvia keitellessäsi kahvinporot päätyvätkin lattialle eivätkä suodatinpaperiin. Tai että perheen pienimmät kieltäytyvät kaikesta yhteistyöstä itkupotkuraivarin saattelemana.

Työthän eivät tunnetusti tekemällä lopu. Vaikka kuvittelisit organisoineesi työpäiväsi etukäteen kuinka hyvin tahansa, päivän kääntyessä ehtoopuolelle huomaat, että aikavaras on salakavalasti vieraillut luonasi tänäänkin. ”Mihin on kadonnut se parituntinen, jolloin piti saada raportti valmiiksi?”

Raporttia vaille jäävä pomosi saattaa ajatella, että olet kuluttanut aikasi kollegojen kanssa ylimääräisillä kahvitauoilla. Itse päädyt siihen lopputulokseen, että ahkerana ja tunnollisena olet ottanut hoitaaksesi kaikenlaista muiden vaivihkaa sälyttämää pikkuhommaa, jolloin omat työsi kärsivät.

Järkevää ajankäyttöäkö? Ei taatusti.

Niin sanottu vapaa-aika on enää harvoille mitään laatuaikaa. Työn jälkeen vapaaksi jääviin hereilläolon tunteihin kun täytyy tunkea kaikki se, mitä muu elämä vaatii.

Tylsäntylsän kodinjynssäyksen, kaupassakäynnin ja ruoanlaiton lisäksi yrität mahduttaa aikatauluusi hengähdyshetkiä eli harrastuksen tai pari. Samaa kun tekee jokainen perheenjäsen, niin jo taas on ”kiire, kiire, hopi, hopi” joka paikkaan.

Senpä takia ei enää jää aikaa kunnolla tutustua omaan perheeseensä – kuunnella, miten toisen päivä on mennyt ja mitä lapset ovat oppineet. Vielä vähemmän jää aikaa hyville ystäville, vaikka he asuisivat aivan kulman takana.

Mikä meistä siis on tehnyt tällaisia sähköjäniksiä ja mitä asialle voisi tehdä? Jossain vaiheessa olemme vain antaneet pikkurillimme yhä kasvaville työelämän vaatimuksille ja unohtaneet oman ja läheistemme hyvinvoinnin.

Varmasti ajankäytön organisointi ja turhan karsiminen auttaa. Tietyllä itsekkyydellä päästään kuitenkin pitemmälle. Kun löydät vastauksen siihen, mikä elämässäsi on tärkeintä, löydät sille myös halutessasi aikaa.

Kaikki on kiinni itsestäsi.