Kolumnit Uutiset

On rankkaa elää kuin jokainen päivä olisi viimeinen

”Sano enemmän kyllä kuin ei.” ”Vaikka väsyttäisi lähde silti jonnekin.” ”Tee kaikki, mitä haluat tehdä, älä murehdi mistään.” ”Muista nauttia jokaisesta hetkestä.” ”Älä jää kotiin nukkumaan.”

Minulle sateli ohjeita ennen kuin lähdin lukukauden mittaiseen vaihtoon Keski-Eurooppaan. Aika on niin lyhyt, ettei yhtään sekuntia saisi hukata.

Otin neuvoista niin sanotusti vaarin, ja yritin elää jokaisen hetken kuin se olisi viimeiseni. Se on ihan älyttömän rankkaa.

Välillä nuokuin krapulaisena tunkkaisessa baarissa, etten jäisi mistään paitsi. Yhtään englanninkielistä sanaa en saanut leipälävestäni ulos. Siinä tuoppia tuijotellessa olin liian väsynyt kävelemään kotiin.

Tutustuin kaikkiin ja olin ylisosiaalinen. Kävin soutelemassa, ajoin mikroautoa, laskin valtavaa liukumäkeä, kiipesin korkeisiin torneihin, kävin museoissa ja vanhoissa rakennuksissa. Eksyin tahallani kaupunkiin ja kävelin jalkani rakoille. Vierailin Euroopan kaupungeissa kuumeessa ja palelin pakkasessa.

Kaikesta piti ottaa kaikki irti, ettei vaan jäisi kokematta mitään. Sanoin kaikelle kyllä.

Koin paljon ja elämä oli mahtavaa, mutta aina ei jaksa elää täysillä. Joskus tekee mieli jäädä kotiin nukkumaan ja katsomaan saippuaoopperoita.

Loppuun kulutettu sanonta sanoo, että jokainen hetki pitäisi elää kuin se olisi viimeinen. Tämä mystinen lause on tatuoitu monen iholle, että sen muistaisi joka päivä.

Elämä on kuulemma liian lyhyt.

Viimeisenä päivänä pitäisi pyytää anteeksi kaikilta, joita on loukannut. Pitäisi sanoa lähimmäisilleen kauniita asioita. Pitäisi tehdä niitä asioita, joista nauttii. Ei pitäisi miettiä, mitä toiset sanovat.

Jotkut tulkitsevat kuluneen sanonnan niin, että jokaisena päivänä pitäisi olla onnellinen, ainakin hetken. Mutta jos ei olisi koskaan surullinen, ei onni tuntuisi samalta. Aina ei voi olla onnellinen, se on osa lyhyttä elämää.

Jos eläisin jokaisen päivän kuin se olisi viimeiseni, eläisin velaksi ja söisin joka päivä suklaata. En siivoisi koskaan, enkä pesisi hampaita.

Ehkä otan ohjeen liian kirjaimellisesti, mutta ei sanonnassa ole mitään järkeä!

Jänisrutto, lintuinfluenssa, hepatiitti, AIDS, tappopunkit. Nopea vilkaisu päivän lööppeihin kertoo, mikä voi tappaa minut tänään.

Olen nuori ja terve. Minun sukupolveni elää keskimäärin satavuotiaaksi. En elä tätä päivää kuin se olisi viimeiseni. En kerro tänään läheisilleni, kuinka tärkeitä he ovat. En tapaa tänään ystäviäni. En anna kenellekään tänään anteeksi. En pelasta kenenkään elämää. En hyppää laskuvarjolla, enkä syö jätskiä.

Olen tänään kotona, katson espanjalaisia telenoveloita ja käyn sateessa lenkillä. Tänään ei ole viimeinen päiväni.