Kolumnit Uutiset

On solidaarisuuden aika

Vuosikymmeniä uinunut solidaarinen mielenlaatu viriää taas, semmoiseksi on touhu mennyt. 1970-luvun kukkapaitainen, minivogue -kutrinen nuorimies oli vihainen kaiken maailman pahuudelle.

Harmaantunut tukka on suortunut, ja paitakin on hillityn arkipäiväinen. Ulkoisella olemuksella ei ole enää tarpeen viestittää ajatusmaailmaansa, mutta silti enenevä viattomien sorto pistää melkein vihaksi.

Kyllä on rumaa, kun muutamat poliitikot veivasivat Raha-automaattiyhdistyksen avustukset pois Näkövammaisten keskusliiton Sokevalta. Se loi ihmisarvoisen ja tarkoituksellisen elämän sokeille, jotka tekivät laadukkaita harjoja ja pensseleitä.

Pajatsoyhdistyksen tuki muka vääristää kilpailua. Höpö-höpö, kenen suusta sokeat vievät leivän? Kaukoidän hikipajoissa tehtyjen surkeiden sutien jobbareiltako?

Solidaarisuuden osoituksena lopetan pajatson ja yksikätisen rosvon vähänkin pelaamisen ja yllytän muitakin niin menettelemään.

Ihmisten riistoa ja häikäilemätöntä hyväksikäyttöä ovat myös kymmenettuhannet nollasopimukset. Työpaikka on olevinaan, mutta ei välttämättä työtä, ainakaan niin paljon, että sillä eläisi.

Yrittäjä tai yritys, joka ei kykene arviomaan työvoiman tarvettaan kuin muutaman tunnin kerrallaan, on täysin sopimaton tehtäviinsä. On julmaa ja säälimätöntä, että yrittämisen riski ulkoistetaan heikoimmalle lenkille, jolla on vähän tai ei ollenkaan voimaa pitää puoliaan. Agraariyhteiskunnassa vähäinen päiväläinenkin oli vahvemmilla kuin nykyinen ekstraaja.

Oikein etoo, kun jotkut ihan kunniallisina pidetyt ihmiset lässyttävät vaikeista ajoista, jolloin jokainen työpaikka on tärkeä. Heidän tulkintansa työelämän joustoista on hyvin omaperäinen. Jotakin rotia nyt kuitenkin, rajansa on kyykyttämiselläkin.

Nollasopimukset ovat työelämän häpeä. Niiden yritysten, jotka eivät ole niihin sortuneet, kannattaisi markkinoinnissaan korostaa vastuullisuuttaan. Kassa kilisisi.

Ne, jotka nollasopimuksia suosivat, ansaitsisivat ovensa pieleen siitä kertovan tarran, jotta solidaarinen asiakas ymmärtäisi kääntyä pois.

Turun yliopistossa päädyttiin havahduttavaan tutkimustulokseen, älypuhelin on monelle jo tärkeämpi kuin pari- tai työsuhde. Viime aikoina on oikein lainsäädännöllä lisätty laillisten suhteiden sortimenttia.

Tätä taustaa vasten ei olisi kummallista, jos pappi sunnuntaina saarnastuolista ilmoittaisi, että avioliittoon kuulutetaan räplääjä Jan-Magnus Lötjönen ja älypuhelin Microsoft Lumia 930, omaa sukua Nokia.

Olkaamme solidaarisia kaikille hyljätyille, joiden elämänkumppani on sännännyt kevytkenkäisen Lumian tai lääninauervaara Samsungin matkaan.

Heitä lohduttakoon tieto, ettei tällaisista älypuhelimen vokottelemista heitakkeista olisikaan vakavaan ihmissuhteeseen, puolisoksi ja kumppaniksi elon myrskyihin.

Sitä paitsi älypuhelimesta virta kuluu hyvin nopeasti.

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic