Kolumnit Uutiset

Ongelmat verhotaan erityiseen kieleen

Kela julkaisi taannoin selkokieliset esitteet tuistaan ja palveluistaan. Tekstejä muutettiin selkeämmiksi siksi, että mahdollisimman moni ymmärtäisi nopeasti ja vaivattomasti tekstin sisällön.

Kela otti askeleen, joka aika monen viraston pitäisi ottaa. Viranomaiset käyttävät nimittäin kieltä, jota ei usein ymmärrä edes kolmannen lukukerran jälkeen. Se ei palvele ketään.

Jo päiväkoti-ikäiset lapset opetetaan käyttämään kieltä, joka on kaukana selkokielisestä. Kapulakielisyyden yleisin on ”erityistuen tarpeessa oleva lapsi”. Nykyään lapsi ei myöskään ole allerginen vaan hänellä on erityisruokavalio.

Ei siinä mitään, että lapsi on erityinen ja tarvitsee erityistä tukea. Ongelma on siinä, että ongelmista ei enää puhuta suomeksi vaan ne verhotaan ”erityiseen kieleen”.

Erityistä ja kiertelevää kieltä perustellaan lapsen edulla.

Lapsen kuuluu saada tasavertainen kohtelu. Siihen sisältyy se, että kaikista puhutaan arvostavasti ja samalla tapaa. Kukaan ei poikkea joukosta, muuta kuin siten, että joku on aina erityinen.

Onko tasavertainen kohtelu sitä, että viesti puetaan hieroglyfeiksi, joista lapsi itsekään ei ymmärrä mitään?

Otetaan esimerkki. Lapsella on ongelmia lukemisessa. Sitä ei voi kuitenkaan suoraan sanoa, vaan nykyään hänellä on henkilökohtaisia tarpeita ja haasteita, ja hän tarvitsee erityistä tukea lukemisessa. Ammattikasvattajien mielestä on kuulemma epäeettistä puhua ongelmista tai vaikeuksista, koska jokainen lapsi pitää kohdata tasavertaisena.

Toisin sanoen sanat ongelma ja vaikeudet ovat pannassa, sillä niihin liittyy negatiivinen sävy, ja joku voi jopa loukkaantua.

Sanahelinän viljelemisen taustalla ovat varmasti vanhemmat. Me vanhemmat emme kestä, jos omalla pienokaisella on jokin ongelma ja siitä keskustellaan. On paljon mukavampaa, että pallerolla on erityisiä ja henkilökohtaisia tarpeita ja haasteita kuin ongelmia tai vaikeuksia. Silloinhan asiat ovat näennäisesti hyvin.

Yleensä kuitenkin asiat pitää tunnustaa, ja vasta sen jälkeen vaikeuksille tai ongelmille voi tehdä jotain.

Tarvitaankin asennekasvatusta. On varmasti sekä vanhemman että lapsen etu puhua asioista niiden oikeilla nimillä sen sijaan, että verhotaan ongelmat ja vaikeudet erityistarpeiden taakse. Sitä paitsi kaikki osapuolet todennäköisesti ymmärtävät asian paremmin, jos asiasta puhutaan suoraan kuin kierrellen.

Nykyisellä käytännöllä me aikuiset luomme maailman, jossa ei ole ongelmia eikä vaikeuksia vaan ainoastaan erityisiä asioita. Millaisen viestin se antaa lapsille? Ei ainakaan kovin realistista kuvaa.

Sitä paitsi nykyisillä sanakäänteillä vastuu asian ymmärtämisestä jää kuulijalle. Lapsenkin voi olla vaikea hahmottaa, mitä kaikki erityisyys oikeasti merkitsee, jos sanojen takana olevia asioita ei lapselle avata.