Uutiset

Onko leivän aika ohi?

Vanhempien lapsuustarinoissa ranskanleipä oli herkkua, joka kuului pyhäpäiviin. Leipä ostettiin paperipusseissa, ellei sitten itse jaksettu leipoa. Oululaisen jälkiuunileipää tankattiin arkena jo tuolloin.

– Suomessa on rikas leipäkulttuuri, ja leipää on maassamme syöty aina paljon, toteaa Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen.

Nykyiset kulutustilastot näyttävät leipomoteollisuuden näkökulmasta kuitenkin karuilta. Leipä on kulkenut ala- ja ylämäkiä läpi 2000-luvun.

Viimeisin lasku alkoi kesällä 2009. Laman aikana lautanen nuollaan tarkemmin puhtaaksi, ja käntty päätyy biojäteastian sijaan pakkaseen.

Taloudellinen laskukausi ei silti riitä koko selitykseksi, vaan leivän terveellisyys on alkanut mietityttää useita suomalaisia. Aikaansa ja ruokablogeja seuraava kuluttaja kävelee kaupassa leipähyllyjen ohi suorinta tietä lihaosastolle.

Ennen niin haluttu ranskanleipä kuitataan pelkäksi pullaksi ja kierretään nenä pystyssä kaukaa.

Joka neljäs vähentänyt hiilihydraatteja
Karppaus, eli vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen seilasi Jenkkilästä Pohjolaan jo 1960-luvulla. Ruotsista Suomeen omaksuttu dieetti on kuitenkin yleistynyt vasta viime vuosina.

Nyt karppauksesta on tullut muidenkin kuin marginaaliryhmän tapa. Leipätiedotuksen teettämän tutkimuksen mukaan joka neljäs suomalainen on vuoden aikana ainakin yrittänyt vähentää hiilihydraattien syömistä.

Karppaus on erikoisruokavalioista ainoa, joka on viime vuosina kasvanut. Mensonen pitää trendiä huolestuttavana paitsi leipomoteollisuudelle myös kuluttajien hyvinvoinnille.

– Jos leivän jättää, alkavat huolet kasautua, Mensonen toteaa ja alkaa listata leivän hyviä ominaisuuksia.

Suomalaiset saavat rautansa hyvin pitkälti leivästä. Leipä pitää nälän pitkään poissa, ja kuidun tarvetta on vaikeaa täyttää syömättä leipää. Lisäksi leivästä saa tarpeellisia kivennäisaineita.

– Sanoisin, että rankka karppaaminen ei sovi kenellekään. Järkevää karppaamista on jättää pois turhat hiilihydraatit, kuten karkit ja limut.

Karppauksesta apua terveyteen
Eriäviäkin näkemyksiä löytyy. Karppaajan perusajatus on, että leivän syöminen kohottaa verensokeria toisin kuin rasva ja proteiini – noin reippaasti yksinkertaistaen.

Hiilihydraattipitoisia elintarvikkeita, kuten leipää, on syytetty paitsi turvottaviksi myös lihottaviksi. Proteiinilla saa nälän pysymään pidempään kaukana.

Karppaajat vakuuttavat, että elämänlaatu paranee hiilihydraatit heivaamalla. Toisaalta vastaavia uskonasioihin verrattavia kokemuksia löytyy minkä tahansa dieetin kannattajalta.

Leipomotyöntekijä Kirsi Kivelä alkoi karpata vuosi sitten. Ruokavalion muututtua paino on laskenut ja aikaisemmin arkea sävyttäneet ähky ja turvotus ovat kadonneet.

– Nyt karppaaminen on elämäntapa.

Myös lähipiiristään Kivelä on huomannut, kuinka hiilareiden rankka karsiminen on parantanut vointia. Verenpainelääkkeiden vähentämistä voi kai jo pitää kouraantuntuvana todisteena vähähiilihydraattisen dieetin toimivuudesta.

Leipomoissa lakkautukset jatkuvat
Leipomoissa ilmiötä nimeltä karppaus seurataan vähintäänkin mielenkiinnolla.

Fazerilta kerrotaan, että leipää myydään selvästi vähemmän kuin vuosi sitten, eikä ainakaan parempaa ole heti näkyvissä. Leipomot ovat sulkeneet oviaan, ja toimitusjohtaja Petri Kujala povaa lakkautusten jatkuvan alalla.

– Kulutus on laskussa, raaka-aine-, palkka- ja energiakustannukset nousussa, eikä kaikkea voi siirtää kuluttajien maksettavaksi, Kujala kiteyttää.

Jos leipomoissa ollaankin karppaustrendistä ihmeissään, ymmällään tuntuu olevan myös moni kansalainen.

Leipätiedotuksen tutkimuksen mukaan suomalaiset eivät erota ravitsemussuosituksia muotidieeteistä, vaan ihmettelevät alati vaihtuvia ohjeita.

Viralliset ravitsemussuositukset eivät silti ole viime vuosikymmeninä juuri muuttuneet. Vaan pitäisikö suosituksissa vähentää hiilihydraattien osuutta?

– Ravitsemussuositusten muuttaminen perustuu tutkimusnäyttöön, ei yhden ryhmittymän mielipiteeseen, toteaa THL:n tutkija Katja Hätönen.

Hätösen mukaan lyhytaikainen karppaaminen voi kuitenkin sopia terveelle aikuiselle esimerkiksi painonpudotukseen.

Vaalea tummeni ainakin tutkimuksissa
Kaupan leipähyllyllä arpoessaan ei arvaisi, että suomalaisten leivänkulutus on laskussa.

Hyllyt notkuvat täysjyvästä ja sekaleivästä, vaaleasta ja tummasta, saaristolais- ja paahtoleivistä. Viimeistään tuoreleipäosastolla iskee runsaudenpula. On patonkia, kolmioleipää, focacciaa, sämpylöitä ja piirakoita.

Hiilihydraattitietoisuus on kuitenkin saanut vaalean leivän tummumaan. Kujalan mukaan kokojyvän ja rukiin kulutus on lisääntymässä.

Leipätiedotuksessa tätä tietoa ei oteta kyseenalaistamatta vastaan. Kyselytutkimuksissa kun on se vika, että monella on tapana kaunistella totuutta vastauksissaan.

– Tumman leivän syömistä pidetään hyväksyttävämpänä, koska se mielletään terveellisemmäksi. Suomessa syödään silti vaaleaa leipää tummaa enemmän, Kaisa Mensonen toteaa.

Mensosen mielestä kaikille leiville on paikkansa. Yllättäen paras proteiinilaatu löytyy vehnältä, kunhan jyvää ei kuorita.
Sitä paitsi, ruokatrendit ovat aina villinneet kansan joksikin aikaa, kunnes jälleen uusi muoti-ilmiö ottaa vallan. Milloin kuluttajia huolestuttavat lisäaineet, milloin suola tai rasva.

Mensonen on varma, että leivän aika tulee vielä. (HäSa)