Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto kertoi työuupumuksestaan torstaina. Aalto jää sairauslomalle.
Uutiset

Onko poliitikon sairastelu koko kansan asia? – JSN:n puheenjohtaja: ”voi olla yhteiskunnallista merkitystä”

Korkeassa asemassa olevien vallanpitäjien yksityisyydensuoja on heikompi kuin tavallisten ihmisten. Viime vuosina politiikan uutisointi on kuitenkin voimakkaasti henkilöitynyt. Se vie paljon huomiota itse politiikalta, sanoo valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo.

Useat poliitikot ovat viime aikoina kertoneet julkisuudessa väsymyksestään ja masennuksestaan. Eikä ihme, poliitikkona oleminen on raskasta.

Viimeksi ulos tuli vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto, joka ilmoitti Facebook-sivuillaan, että hänen jaksamisensa rajat ovat tulleet vastaan. Vihreät myös lähetti Aallon sairastumisesta tiedotteen.

Heinäkuussa sdp:n toisen kauden kansanedustaja Kristiina Salonen julkaisi puolueen sivuilla kirjoituksen synnytyksen jälkeisestä pahasta olostaan.

Viime vuonna työuupumuksesta ja masennuksesta puhui kansanedustaja Jani Toivola (vihr.), joka joutui sairauden vuoksi puolen vuoden sairauslomalle.

Myös entinen työ- ja oikeusministeri, nykyinen työministeri Jari Lindström (sin.), kertoi viime vuonna suuresta työtaakastaan muun muassa blogissaan.

Mutta kuuluuko poliitikkojen sairastelu meille?

– Poliitikot itse hakeutuvat tehtäviin, joissa edellytetään tukea kansalaisilta, ja saadakseen tukea, he joutuvat aika paljon avaamaan itseään. Ihan eri tavalla kuin useimmissa muissa tehtävissä toimivat ihmiset, sanoo politiikantutkija ja valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo Tampereen yliopistosta.

Lain mukaan terveystiedot kuuluvat yksityisyydensuojan piiriin.

Demokraattisessa järjestelmässä voidaan silti edellyttää, että kun kansalaiset valitsevat poliittisia johtajia, heillä on oikeus saada päättäjistä kohtalaisen paljon tietoa.

– Poliitikon, varsinkin miniterin tai presidentin, vakavalla sairastumisella voi olla sellaista yhteiskunnallista merkitystä, että siitä tulisi uutisoida. Mutta tämä on tapauskohtaista, koska myös julkisuuden henkilöillä on yksityisyyden suoja, toteaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Elina Grundström Lännen Medialle sähköpostitse.

Journalistin ohjeissa todetaan, että yksityiselämään kuuluvia erityisen arkaluonteisia seikkoja voi julkaista vain asianomaisen suostumuksella tai jos niillä on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä.

Esimerkiksi pääministerin huumeriippuvuus tai kuolettava sairaus ovat asioita, joissa uutiskynnys ohjeiden mukaisesti tulkittuina ylittyy.

Presidentin terveydentilasta kertova terveystarkastus taas on sellainen, jossa yksityisyys pitää Paloheimon mukaan suojata.

– Ei tarkastuksissa kerrota, mitä mahdollisia vaatimattomia sairauksia presidentillä on, jos hän yleisesti on hyvässä työkunnossa. Se kuuluu ilman muuta luottamuksellisen tiedon piiriin, jota lääkärit eivät saa ulkopuolisille kertoa.

Jatkuva julkisuus uuvuttaa

Paloheimon mukaan politiikka on viime vuosikymmeninä kehittynyt niin, että poliitikkojen yksityisyyspiiri on selvästi kaventunut. Se taas liittyy tutkijan mukaan tiedotusvälinejulkisuuden muuttumiseen.

– Meillä poliitikkojen toimintaa tarkastellaan 24/7. Tähän on tuonut aivan uudet kierrokset some-maailma, jossa poliitikot itse myös esiintyvät, Paloheimo sanoo.

Esimerkkinä hän mainitsee Touko Aallon, joka on koko puheenjohtajakautensa ajan ollut erilaisten somemyrskyjen keskiössä. Paloheimon mukaan poliitikot joutuvat nykyään aika paljon reagoimaan siihen, mitä kaikkea sosiaalisessa mediassa tapahtuu. Kellonajoista riippumatta.

– Monet ovat sanoneet, että some lisää selvästi työtaakkaa. Siitä syntyy paineita, josta seuraa uupumusta ja sairauslomia. Some on ikään kuin sellaista, josta ei tahdo päästä irti.

Kaiken kaikkiaan viestintäjulkisuus on Paloheimon mukaan muuttunut poliitikoille aikaisempaa työläämmäksi.

Kekkosen aikana yksityisyydestä ei puhuttu

Jos tämän päivän politiikan uutisointia vertaa esimerkiksi 1960-lukuun, moni asia on muuttunut.

Paloheimon mukaan ennen keskityttiin enemmän esimerkiksi lakihankkeiden käsittelyyn eduskunnassa. Jutuissa puhuttiin siitä, minkälaisia esityksiä hallitus on tehnyt, miten puolueet ovat ottaneet kantaa ja minkälaisia päätöksiä on tehty.

Yksityisasiat jätettiin pimentoon, etenkin presidentin osalta.

– Se oli sitä aikaa, jolloin presidentti oli julkisuudessa ikään kuin tavallisten poliitikkojen yläpuolella. Viestimillä oli paljon tietoa Urho Kekkosen naissuhteista, esiintymisestä humalassa ja tilanteista, joissa hänen muistikatkoksensa selvästi toivat ongelmia työtehtävien hoitamiseen, mutta niistä ei paljon kerrottu, Paloheimo sanoo.

Asiat muuttuivat ratkaisevasti presidentti Martti Ahtisaaren aikana. Silloin viestimet raportoivat presidentin henkilöön liittyvistä asioista hyvinkin kärkkäästi.

– Nykyään käydään vähän ylikierroksilla tässä poliitikkojen toiminnan jatkuvassa monitoroinnissa. Varsinkin silloin kun se muuttuu henkilökohtaiseksi ja henkilön ominaisuuksia arvioivaksi niin, että se irtoaa poliittisten asioiden tarkastelusta.

Paloheimon mukaan 1970-luvulta lähtien asioiden käsittely on pikku hiljaa muuttunut siihen, että viestimissä näkyy henkilöiden välisiä vastakkainasetteluja. Poliittisen elämän tarkastelusta ylipäätään on tullut aikaisempaa henkilökeskeisempää.

– Toki on vaikeaa vetää rajaa siihen, missä kulkee työn ja yksityisen raja. Poliittisen elämän käsittelyä seuraavat ovat varmasti aika lailla yhtä mieltä siitä, että julkisuudessa tuodaan nykyään esille aivan liian vähän itse asiakysymyksiin liittyviä eroja.

15 tuoreinta

Päiväkohtaisia uutisia

syyskuu 2018
ma ti ke to pe la su
« elo    
 12
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930