Uutiset

Onko toista potkiva teinityttö muiden silmissä sankari?

Mitä liikkui niiden kahden 13-vuotiaan tytön mielessä, jotka Akaan Toijalassa hakkasivat ja potkivat ikätoveriaan viime torstaina?

Poliisin kertoman mukaan pahoinpitely jatkui varsin pitkään, sillä kotimatkalla hyökkäyksen uhriksi joutunut tyttö nostettiin välillä ylös ja hänen kasvonsa väännettiin kohti kännykkäkameraa, jolla tekoa kaiken lisäksi tallennettiin.

Jälkeenpäin pahoinpitelijät eivät pystyneet kertomaan teolleen mitään järjellistä syytä. Alkoholinkaan piikkiin tekoa ei voida laittaa.

Uutinen hädin tuskin teini-ikään ehtineiden tyttöjen julmuudesta saa pikkutytön äidin hiljaiseksi. Kukaan ei toivo saavansa sitä puhelua, jossa kerrotaan, että tyttärenne on nyt täällä poliisiasemalla ja hänen potkimansa uhri sairaalassa.

Mietityttää, riittävätkö omat kasvatustaidot varmistamaan sen, että omalla lapsella pysyisi teini-iän kuohuissakin edes jollakin tavoin järki päässä. Miten voisi taata sen, ettei nuori porukan paineessa sortuisi järjettömyyksiin, vaan säilyttäisi harkintakykynsä.

Meillä kotona on vasta menossa vaaleanpunainen prinsessa-, merenneito- ja barbivaihe, josta väkivalta on mahdollisimman etäällä.

Piirrettyjen elokuvien pahatartakin mennään varmuuden vuoksi piiloon sohvan kulman taakse, joten teini-ikään on onneksi vielä matkaa.

Saman sokerikuorrutetun kehitysvaiheen ovat kuitenkin aikanaan käyneet läpi myös nämä potkijat, eikä siitä heidän kohdallaan ole edes hirveän kauan.

Tyttöjen väkivaltaisuus on viime vuosina noussut puheenaiheeksi. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että tytöt ovat nykyään julmempia ja kovempia jätkiä kuin pojat. Tytöt ovat myös mestareita nöyryyttämään, pilkkaamaan ja alistamaan.

Selitykseksi tyttöjen väkivallankäytölle on tarjottu tasa-arvoistumista, jonka myötä naiset ja tytöt ovat alkaneet toimia niin hyvässä kuin pahassakin miesten tavoin. Miehiltä on omaksuttu myös alkoholin käyttötavat ja turvautuminen väkivaltaan.

Selitykseksi luultavasti voidaan myös tarjota väkivaltaa tihkuvien television ja netin turmiollista vaikutusta.

Lähes puolet Non Fighting Generation ry:n vuonna 2009 tekemään kyselytutkimukseen vastanneista 9 000 teinitytöstä myönsi käyttäneensä väkivaltaa kyselyä edeltäneen vuoden aikana. Yleisimmät väkivallan muodot olivat haukkuminen, pilkkaaminen, läpsiminen ja töniminen.

Fyysiseen väkivaltaan sortuneet katsoivat, että haukutuksi tai selän takana pilkatuksi tuleminen oikeutti väkivallan käyttöön.

Tutkija Eevastiina Gjerstadin Levottomat Tuhkimot -tutkimuksessa puolestaan oli mukana väkivaltaa jo käyttäneitä tyttöjä, jotka eivät nähneet käytöksessään mitään epänormaalia. Osa heistä sen sijaan koko lyömisen olevan jossain määrin jopa sankarillista ja omaa asemaa pönkittävää.

Taitaa olla turha toivoa, että ainakaan nämä suuren maailman jengien nokkimisjärjestystä ihailevat tytöt ymmärtäisivät, ettei kaikkia miehisen maailman tarjoamia malleja ole pakko kopioida.