Kolumnit Uutiset

Onnea ei muista

Tämän lehden Sunnuntaisivuilla käsitellään kansan arvoja. Eli siis niitä asioita, joita pidämme tärkeinä ja jotka ohjaavat toimintaamme.

Itse osallistuin Kansan arvot -tutkimuksen julkistustilaisuuteen Helsingissä. Paikalla oli eri alojen, virastojen, ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen ihmisiä.

Julkistustilaisuudessa kävi ilmi, että 69 prosenttia suomalaisista ei luota mediaan. Neljännes oli sitä mieltä, ettei media keskity olennaisiin asioihin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kysymystä esitettäessä ei määritelty, mitä medialla tarkoitetaan.

Samaan aikaan 82 prosenttia kokee olevansa onnellisia.

Heti kirposi keskustelu siitä, miksi mediassa on niin paljon negatiivisia uutisia, jos kerran olemme niin kovin onnellisia. Eihän tämä nyt korreloi vallitsevaan tilanteeseen! Pitäisihän median keskustella siitä, mitä kansan huulilla on juuri nyt – tyytyväisyys.

Uskallan väittää ihmisen tulevan onnelliseksi, kun media tarttuu kansalaista vaivaavaan epäkohtaan ja vaikkapa kirjoittaa siitä.

Mitä medialla tarkoitetaan?

Etenkin nykypäivänä media on erittäin laaja käsite ja kuulijan omasta maailmankuvasta riippuvainen.

Mitä luemme? Mitä ohjelmia katselemme? Mitä kuuntelemme? Mitä sosiaalista mediaa käytämme ja kuinka laajasti.

Sosiaalisessa mediassa voi valita seuransa ja seurata sellaista keskustelua, joka sopii omaan arvomaailmaan.

Maailmankuva on aika toinen jos seuraa Seiskaa tai Suomen kuvalehteä. Median seuraaminen ja suodattaminen on kiinni vain omasta itsestä. Vaihtoehtoja kyllä on. Osa on silkkaa viihdettä, osa täyttä asiaa.

Yksisilmäinen ajattelu, ettei media keskity ”olennaisiin kysymyksiin”, ärsyttää.

Sekään ei pidä paikkaansa, etteikö esimerkiksi lehdistö kirjoittaisi positiivisia juttuja. Olemme lukijoina niille auttamattoman sokeita, sillä ne eivät hetkauta eivätkä herättele ajattelemaan, sillä niitä ei enää huomenna muista.

Sen sijaan ne jollain tapaa ravistelevat jutut kyllä jäävät mieleen. Usein ne ovat niitä ”negatiivisia” juttuja.

Arvojen julkistustilaisuudessa päästiin myös siihen, millaisen mielikuvan media luo nuorista. Median mukaan nuoret ovat itsekästä pullamössöä tai mitä lie.

Tutkimuksen mukaan ainoastaan kuusi prosenttia on sitä mieltä, että on ok elää yhteiskunnan tuilla, vaikka olisi kykenevä tekemään töitä. Määrä on pieni, mutta media kuulemma tätäkin väitettä viljelee ihan kuin se olisi yleisempää.

Voi hyvänen aika. Ilmiöistä pitää voida puhua. Syrjäytyneistä nuorista pitää puhua. Vanhusten heitteillejätöstä tai lapsen kaltoinkohtelusta pitää puhua, vaikka se ei aina olisi miellyttävää.

Ei keskustelua voi käydä vain siltä pohjalta, että meillä on niin kivaa ja olemme niin onnellisia. Ei se ainakaan onnellisuutta lisää.