Onneksi olkoon, Gerbyntien Siwa!

Enpä tiennytkään, että Gerbyntiellä on Siwa. Tai että moinen tie on olemassa. 
Nyt tiedän. Kiitos lottojulkisuuden, jota totisesti on taas saatu aimo annos, ennen ennätyspottia ja sen jälkeen.
Lotto saisi joskus osallistua Suomen turhin julkkis -kisaan, mutta sitten osallistuminen pitäisi kieltää. Voittaja kun olisi varma aina etukäteen.
Tarvitsemmeko me todella iltapäivälehtien etu- ja kokosivun juttuja siitä, missä putiikissa miljoonarivi pelattiin? Emme tarvitse. Veikkaus Oy tarvitsee.
Oivasti rahapeliyhtiö julkisuudella pelaakin. Tieto voittorivin pelipaikasta tai voittajan asuinkunnasta pössähtää julkisuuteen nopeammin kuin tiedote radioaktiivisesta vuodosta.
Ja pian kioskin tai kaupan myymäläpäällikkö pääsee valokuviin esittelemään ”Meillä voitettiin 13 900 000” -plakaattia. Muistuttaa diplomia, mutta on tietenkin vain mainos. Gerbyntien Siwa saa hetkensä julkisuudessa ja ponnahtaa Vaasasta koko kansakunnan tietoisuuteen.
Sitten alkaa armoton jahti. Keitä ovat uudet lottomiljonäärit? Tunteeko joku heitä? Onko joku nähnyt jonkun hymyilevän sillä tietyllä lailla?
Myös tavalliset ihmiset, joilta jättipotti meni sivu suun, pääsevät julkisuuteen. Vaikka ei olisi muuta sanottavaa kuin että enpä itse ole lottoa juuri pelannut ja tuntuu se liian isolta summalta yhdelle ihmiselle mutta olisihan se eittämättä mukava voittaakin vaikka en minä silti töitä lopettaisi.
Ilta-Sanomissa ”nuori perheenäiti” kertoi aikovansa seurata kotikulmiensa asukkien käyttäytymistä lähiviikkoina: ”Pitää katsoa, koska autot alkavat pihoissa vaihtua.”
Jösses! Kyllä ovat vielä pieniä Suomen ja suomalaisten ongelmat, jos moiseen riittää energiaa.
Toki voittopaikkakunnan ihmiset ovat liikuttavan onnellisia siitä, että voitto osui juuri heidän konnuilleen. Lauantaina ennätyspottiin päättyneellä kierroksella oli havaittavissa suorastaan kansallistakin helpotusta.
Onko Rouva Fortuna lopullisesti hyljännyt Suomi-neidon, kun viikko toisensa jälkeen kuluu eikä päävoittoa kuulu? Paha juttu tuo Historian Pisin Täysosumaton Jakso siksikin, kun eurooppalainen hapatus, Eurojackpot, samalla uhkaavasti kirii kansallispeli loton etumatkaa suosiossa. (Ei, lottoa ei keksinyt Tahko Pihkala, vaan se on italialaista alkuperää. Kuten pizza, jos ken muistaa.)
Veikkauksen tiedottajat levittävät mielellään tarinoita aiemmista, joskus sangen kummallisista, lottovoittajista ja voittotapauksista. Lottokansan tarinat myyvät lisää lottoa kansalle.
Vaan jos Veikkaus Oy:n markkinointiosasto on yhtään hereillä, se vääntää äskeisten porukkalottovoittojen jälkeen SDP:n Antti Rinteen sloganin uusiksi: ei ”Porukka päättää” vaan ”Porukka voittaa”.
Liki joka toinen suomalainen lottoaa viikoittain. Innokkaimmat lottoajat asuvat Kustavissa. ”Koskas ne voittorahat on Kustavissa?” – Voi kuinka kauan joutuvat koiranleuat vielä vartoilemaan, että pääpotti tuonne osuu? Kauan, jos minusta riippuu. Juu, olen mukana työpaikan lottoringissä.
Aavan lottopallomeren tuolla puolen jossakin on maa…

Menot