Kolumnit Uutiset

Onneksi olympiavoittajien kravatit olivat löysällä

Inhon väristykset juoksevat pitkin selkää, kun jokavuotinen suuri spektaakkeli, Suomen Urheilugaala lähestyy.

Sinä iltana on paras vetää hiihtopipo tiukasti silmille ja painua umpihankisuksilla risukkoiseen metsään, täysin riippumatta siitä, sattuuko maassa olemaan lunta vai ei. Rinkkaan on syytä ottaa lisäpainoksi sopivasti vajaa eli hölskyvä 20 litran vesikanisteri.

Ei siinä mitään, että urheilutoimittajat valitsevat vuoden parhaat urheilijat, mutta pitääkö palkitsemiset kääriä kultakääreeseen ja ripotella vielä konfetteja päälle?

Kaiken kattavaa amerikkalaismallista yltäkylläisyyttä julistava glamour iltapukuineen ja herrojen kauloihin kiristettyine simpsetteineen sekä viininlipityksineen ei vaan kerta kaikkiaan sovi urheilukäsitykseeni.

Urheilun perskärpäsille, eritasoisille entisille ja nykyisille johtajille, herranketkuille, päälliköille ja pienemmille nilkeille pitää olla jokin paikka, jossa he voivat tuntea kuulevansa yhteiseen urheilun ihanuutta julistavaan seurakuntaan.

Juhlamenoissa on yhteneväisyyksiä uskonnollisten ja poliittisten hurmosliikkeiden kanssa.

Urheilusaavutuksista tehdään suorastaan ylimaallisia ja messiaanisia sankaritekoja, joihin yleisö saa rahan edestä tuntea syvää osallisuutta.

Urheilugaalan järjestäjät jopa erikseen korostavat, että gaalaan kuuluva juhlaillallinen on pyhitetty kutsuvieraille. Sanavalinta on paljastava.

Urheilugaala on kaupallinen tilaisuus, jonne pääsee rahan voimalla. Kahdeksan hengen juhlaillallisen listahinta on 2 520 euroa plus alv.

Valtiollisen yleisradioyhtiön, Ylen, suorasta ja keinotekoisesti venytetystä lähetyksestä tavallinen rahvas, kuten jääkiekkonuorten lisenssimaksuja ja varusteita maksavat yksinhuoltajaäidit saavat seurata, keitä ovat nämä suomalaisen urheilun pyhitetyt.

Pyhitetyille on tarjolla coctail-tilaisuus ja kolmen ruokalajin illallinen sisältäen (kaksi kaatoa) viiniä, kahvit sekä avecin.

Urheilugaalan huipennus meinasi unohtua, vaikka kirjoitan tätä ilman viiniä ja konjakkia: pyhitetyt saavat kulkea punaista mattoa.

Helsinkiläiset ja varmaan satunnaiset maalaisetkin pääsevät lisäksi pääsymaksua vastaan vähän etäämmäs katsomoon pitoja seuraamaan.

Urheilu elää julkisuudesta. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Julkisuus myös tappaa urheilun, pyyhkii hien, tuskan ja vuosien uurastuksen.

Urheiluun kuuluu myös häviäminen ja epäonnistuminen. Missä viipyy vuoden parhaan häviäjän palkinto?

Tämänvuotisen urheilugaalan pelasti vain ja ainoastaan se, että Iivo Niskasen ja Sami Jauhojärven (nimet Sotshin hiihtojärjestyksessä) kravatit olivat löysällä ja asenne kohdallaan. Siksi he ovatkin olympiavoittajia.