Kolumnit Uutiset

Onni asuu maaseudulla

Missä asuvat Suomen onnellisimmat ihmiset? Maalla! Ei palvelujen keskellä maaseututaajamissa vaan aidoilla syrjäkylillä.

Tämä ei ole mielipide vaan tutkimustulos, jonka pääsee lukemaan viimeisimmästä Yhteiskuntapolitiikka-lehdestä.

Tutkijat yllättyivät itsekin tuloksesta. He olettivat, että onnellisimmat eläisivät siellä, missä työpaikka kaupat, palvelut ja harrastukset yhdistyvät turvallisen maaseudun rauhaan.

Milloin ihminen on onnellinen? Turun seudun, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun väkeä tarkastellut tutkijajoukko löysi yhteiset nimittäjät. Kun ihminen on terve ja hänellä on hyvä parisuhde, elämä hymyilee, asuu hän sitten kaupungissa tai maalla.

Tutkimuksessa onnellisimmat ihmiset asuivat sydänmaaseudulla Pohjois-Pohjanmaalla, jossa onnen määrää voi selittää lestadiolaisuus. Toisaalta kaikki maalla asuvat olivat onnellisempia kuin muut. Kaupungissa 69 prosenttia, taajamissa 72 ja maaseudulla 76 prosenttia ihmisistä ilmoitti olevansa onnellisia.

Sote- eli sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen kanssa kamppailevien kuntien ei kannata siis tuijottaa liikaa säästöihin. Tärkeintä on, että ihmisten terveyttä pidetään yllä ja hoitoa on tarjolla. Pitkät matkat eivät taida sittenkään olla niin suuri murhe maalla kuin on luultu. Taajamissa ja kaupungeissa julkisen liikenteen puute tai ongelmat hiertävät ihmisten onnea paljon enemmän kuin maalla.

Tutkimuksessa ihmisten elämää tarkasteltiin erilaisten muuttujien avulla. Taulukot vilisevät arjelle vieraita numeroita.

Epäilen, että aika suuri osa ihmisen onnellisuudesta syntyy työstä ja siitä miten me sen miellämme.

Minä teen nytkin työtä ja aika rankkaa sellaista. Näpyttelen tätä konetta, mutta mikä neuronien ritinä pääknupissani käykään! Katetyömaalla betonia siirtävä duunari nauraa hikoilulleni.

Minusta me molemmat olemme hakoteillä, kuten koko yhteiskunta. Ihmisen elämä jaetaan jyrkästi kahtia: työhön ja vapaa-aikaan. Työtä tehdään palkan vuoksi. Vapaalla harrastetaan ja nautitaan ystävistä. Jos joku yrittää yhdistää nämä kokonaisuudeksi, hän on jotenkin outo: työnarkomaani tai viulua vingutteleva hepokatti.

Jospa maaseudulla ihmiset ovat onnellisia, koska heille joka päivä on elämää. Työ ja vapaa-aika ovat suloinen sekamelska, josta on lupa nauttia tai rasittua ilman ulkopuolista kontrollia.

Jos kyntöpellolle ottaa mukaan pärekorin ja riipaisee pissareissulla sen täyteen tatteja, ei kukaan kysy tuliko pidettyä rokulia kesken päivän. Vaikka maatilan töitä helpottavat koneet, nostamista, kantamista ja lapioimista riittää sen verran, että peruskunto pysyy yllä.

En ole lukenut tutkimuksia, mutta väittäisin ihmisen olevan onnellisimmillaan, kun nauttii työstään kuin vapaa-ajastaan ja päinvastoin. Loppujen lopuksi työ on koko olemassaolomme edellytys. Elimistömme on jatkuvassa työssä eivätkä dna:mme tai solumme kysy, onko tää kivaa. Se on.