fbpx
Uutiset

Oopperarockia esittävä Katra ei halua olla uusi Tarja Turunen

Tampereella asuva Katra Solopuro, 22, on yksi Suomen kahdestatoista euroviisuehdokkaasta.

– Laulan molemmat kilpailukappaleeni suomeksi. Jos sattuisi käymään niin onnellisesti, että minut valittaisiin Suomen edustajaksi, silloin kieli vaihtuu Helsingissä englanniksi, Katra kertoo.

Yle ja maamme levy-yhtiöt valitsivat ehdokkaat yhteistuumin viime kesän alussa. Suomen edustaja Eurovision laulukilpailujen finaaliin Helsinkiin saadaan selville Turussa helmikuun puolessa välissä.

Katra Solopuro on ollut musiikin kanssa tekemisissä pienestä pitäen.

– Olin kuusivuotias, kun vanhempani hommasivat minulle pianon. Otin tunteja, ja pyrin musiikkiopistoon. Myöhemmin piano vaihtui lauluun. Innostuin musikaaleista. Sitten klassinen laulu vei voiton kaikesta muusta.

Katra on laulanut ja soittanut syntikkaa bändeissä kuten Lovex ja Essentia. Hän myös tekstittää ja säveltää itse lauluja.

– Kaikki lähtee siitä, että saan tehdä musiikkia tuttujen muusikoiden kanssa, hän kertoo.

Saksa kutsuu laulajaa

Katra luonnehtii omaa musiikkiaan etnomyyttiseksi, suomenkieliseksi oopperarockiksi, joka ei ole heviä, eikä metallia.

– Musiikki, jota esitän, on rankempaa rockia ja laulujeni sanat ovat kuin elokuvaa ilman kuvaa. Tekstit ovat minulle tärkeitä. Olen hakenut kielikuvia antiikin mytologiasta.

Häneltä ilmestyi hiljattain single, Sahara. Helmikuussa häneltä tulee markkinoille oopperarockia sisältävä esikoisalbumi. Ensi keväänä viehättävä laulaja lähtee esiintymään festivaaleille Saksaan.

– Viime aikojen tapahtumat ovat yllättäneet mukavasti. Asiat rullaavat eteenpäin kunnolla, Katra toteaa.

Suvaitsevaisuutta tarvitaan

Laulajaa on verrattu julkisuudessa Tarja Turuseen, mikä ei innosta Katraa suuremmin.

– Aloitin klassisen musiikin opiskelun ennen kuin olin edes kuullut orkesterista nimeltä Nightwish. Minulla ei ole mitään tekemistä tämän bändin kanssa. En löydä inspiraation lähteitä hevistä. Laulan suomeksi ja musiikkini on sointupohjaista.

Katralla on useita suosikkeja sekä klassisella että kevyellä puolella.

– Pidän esimerkiksi Sir Elwoodin hiljaista väreistä. Juha Lehden lyriikat ovat hienoja. Koko bändi on mielettömän karismaattinen.

Suomalaiseen kulttuurielämään hän toivoo lisää suvaitsevaisuutta.

– On muutamia asioita, joita on vaikea tajuta tässä maassa. Suomessa ei saisi olla erilainen. Toisaalta täällä ei saisi olla samanlainenkaan.

Kari Kumpulampi

Menot