Uutiset

Operetin jano tuo Mustalaisruhtinattaren takaisin

-Ensi viikonloppuna Hämeenlinnassa lauletaan oikein tosissaan, nauraa oopperalaulaja Jyrki Anttila.

Verkatehtaalla raikaa ensi viikon perjantaina ja lauantaina operetti Mustalaisruhtinatar, jossa tenori Anttilalla on Edwin Lippert-Weylersheimin rooli. Operetti esitetään kumpanakin päivänä kaksi kertaa, joten esiintyjät saavat todellakin painaa tosissaan.

-Operetissa on onneksi täydellinen, myönteinen työilmapiiri, Anttila iloitsee.

-Taiteellinen työ voi valitettavan usein olla kyräilyä ja negatiivisuutta. Myönteisessä ilmapiirissä ihminen pystyy antamaan itsestään lavalla paljon enemmän.

Mustalaisruhtinatarta esitettiin Verkatehtaalla jo syksyllä. Suosio oli niin suuri, että keväälle järjestettiin uusia esityksiä. Anttilan mukaan yleisöllä on tällä hetkellä ”operetin jano”.

-1970-luvulla operettia alettiin huiskia pois, ja tuli aikakausi, jolloin operettia ei paljon näkynyt. Nyt sille on taas kysyntää.


Kepeä, mutta vaikeaa laulettavaa

Kenties johtuu ajasta ja sen painosta, että oopperaa kevyempi, puhetta ja laulua yhdistävä musiikkinäytelmä puhuttelee yleisöä. Ainakin Operettiteatteri Bravo!:n Mustalaisruhtinatar on ollut hyvin kysytty.

-Ei ole itsestään selvää, että yleisö löytää tällaiset esitykset. Suosio ei ole tae, vaikka laulamassa olisi kuka, Anttila pohtii.

Hänen kanssaan lavalla nähdään muiden muassa sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja tenorit Aki Alamikkotervo ja Ville Salonen.

-Operetti on kepeydestään huolimatta vaikeaa laulettavaa. Ei voi ajatella, että lavalle voisi laittaa ketään, joka ei ole opiskellut laulamista. Puhe tuo operettiin oman säväyksensä: esiintyjä ei voi piiloutua pelkän laulamisen taakse, vaan tilanteissa on oltava läsnä, Anttila pohtii.

-Näyttelemisen taito kehittyy väistämättä.

Oopperalaulaja saa rauhassa kehittää itseään koko uransa ajan. Anttilaa surettavat nuoret musiikkitähdet ja nykyinen kertakäyttöinen tähtikulttuuri.

-Nykyään joka päivä syntyy iskelmätähtiä, joita riepotellaan hetki, ja sitten heidät vaihdetaan toisiin. Sellaisesta ei jää sieluun mitään, Anttila miettii.


”Tämä on vain oopperaa”

Jyrki Anttilan oma työura kuulostaa palapeliltä. Hän on kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan, laulaa operettiteatterin produktioissa ja luotsaa tällä hetkellä Ilmajoen musiikkijuhliakin.

-Onhan tämä yhteensovittelua. Monesti, kun alkaa tehdä merkintöjä almanakkaan, iskee stressi. Ammattitaito toisaalta alkaa näkyä sellaisessakin, että eri paikkoihin meneminen ei viekään energiaa, vaan tuo. Toki vapaapäiviäkin tarvitaan.

Lohjalla asuva Anttila reissaa paljon eri puolilla Suomea. Perheenisä uskoo kuitenkin olevansa kotona enemmän kuin moni muu työssä käyvä isä.

-Tätä työtä tehdään periodeittain. On erikseen treeniputket ja esitysjaksot, joiden aikana voi joutua olemaan öitä poissa kotoa. Mutta väliin mahtuu ajanjaksoja, jolloin olen kotona paljon, hän laskee.

Hänen mukaansa musiikki ei sanele hänen koko elämäänsä, vaikka esimerkiksi flunssan saaminen on äänen kannalta kauhistus. Entisenä kilpahiihtäjänä ja opettajana hän tuntee muutakin elämää kuin musiikin pienet piirit ja lainalaisuudet.

-Oli hyvä olla ensin opettajana ja opiskella laulua työn ohessa. Pystyn ajattelemaan, että ’tämä on vain oopperaa’. Jos on koko ikänsä vain oopperan parissa, avarakatseisuus puuttuu. Nuoria laulajia viedään nykyään tälläkin alalla niin kovaa eteenpäin, että hirvittää. (HäSa)