Opetellaan vierasta viserrystä

 

Katselen aamupalaverissa peltisten veräjien taakse pysäytettyjen nimilistaa. Jokin käännösohjelma on muuttanut Virtaset ja Lahtiset ihan käsittämättömiksi nimiksi. Vokaaleja puuttuu nimistä ja loputkin nimet ovat haitarilla soitettavia. Yhtään Svenssonia tai Anderssonia en sieltä löydä.
 
Pakkoruotsalaista ei ole vieläkään saatu kiinni. Joskus on ollut Ruotsissa asuvia itärikollisia, suomalaisia. On taas tilattava puoli bussillista tulkkeja selvittelemään kielitaito-ongelmia. Taisi se yks maassamme pari sataa vuotta sitten hallinnoinut olla oikeassa, että itämaisuutta pitäisi lisätä. Ainakin kielitaidossa. 
 
Hämeenlinnan viihtyisiin betonisviitteihin on majoitettu pelkästään syksyn aikana iso parvi eteläisen meren takaa tulleita muuttolintuja. Nämä linnut ovat mieltyneet toisten pesiin, vaikkeivät käkiä olekaan. Pirteissä ovat käyneet saalistelemassa. Raha ja kiiltävät korut ovat kelvanneet. Eivät ole harakoitakaan, vaikka kiiltävää himoitsevat. Valitettavasti poliisilla ei ole sellaista pyypilliä, jonka luritusta nämä linnut ymmärtäisivät. Soidinsanasto on myös hukassa, joten kanssakäyminen ei oikein onnistu ilman kaksikielistä laulua.
 
Poliisiakatemiassa on panostettu kielitaitoon ja vaatimukset valmistumiselle ovat ruotsin kielen taito. Onhan siitä hyötyä, kun odottelee mahdollista työpaikkaa Stokkan kahviossa. Voi jutella frouvien kanssa heidän kotikielellään Hufvudstadsbladetin kulttuuriuutisista. Ahvenanmaalla osaisi tilata oikealla etuliitteellä huurteisen. Sehän on etikettivirhe, jos pyytää En öl. Koppava vastaus voi olla Menar du, ETT öl. No kyllä me tiedetään mitä meinataan ja tilataan Två öl. 
 
Koulujen olisi kiireesti muutettava koulutusohjelmiansa. Rantaruotsi pois ja puolen kymmentä uutta kieltä on heti otettava opintovaatimuksiin. Slaavilaisista ja balttilaisista kielistä valittaisiin sopivia.
 
Jotain Neuvostoliiton kielen kursseja on jo järjestetty, mutta aivan riittämätöntä. Kuinkahan paljon poliisilta menee rahaa tulkkipalveluksiin? Niillä tuntipalkoilla saisi kaksi tai jopa kolme poliisia tunniksi töihin. Tuplahyöty saataisiin, jos he osaisivat vieraidemme murteella kysellä lentoreitit.
Kielten opettaminen ei olisi varautumista tuleviin uhkakuviin. Sitäkin osaamme tehdä ihan riittävästi.
 
Välillä tuntuu, että odottelemme gallialaisen kyläpäällikön tavoin taivaan putoamista niskaan. Hyvä on varautua ja treenata, mutta uusia lajeja voisi ottaa näihin kisoihin lisää.  Nyt hartioillemme on laskeutunut todellinen vieraslaji, jota emme osaa. Olemme perisuomalaisia ja vaikenemme monella kielellä. Pitäisikö siirtyä tähän avoimeen maailmaan? Rajat ovat auki, joten ottakaamme vieraat vastaan heidän omilla kielillä. Muuten kädet väsyvät liallisesta nonverbaalisesta ilmaisusta.
 
Aikanaan poliisi meni kolaripaikalle Mannerheimintiellä selvittämään peräänajoa ja ihmetteli ongelmaa. Perään ajanut suomalainen totesi, ettei tässä ole muuta ongelmaa kuin se, että vastapuoli puhuu vain puolaa. Paikalla oli viisaan päivystäjän lähettämä poliisi, joka osasi puolaa. Poliisi totesi, että puhutaan sit puolaa. Hiukan loksahti suomalaisen osapuolen leuka ammolleen.
 
Samoin saattaisi ihmetyksen ymmyrkäiset silmät olla peltioven takana olevalla, kun poliisi aamulla toivottelisi huomenet muuttolinnun omalla kielellä.