Uutiset

Opettaja jännittää kysymysten sopivuutta

Tänä aamuna ennen kello yhdeksää odottelee joukko ylioppilaskokelaita pääsyä Hämeenlinnan yhteiskoulun juhlasaliin.

Ei olisi ihme, jos joukossa joku puristaisi eväslautastaan vähän tavallista lujempaa tai jos jollakulla kädet hikoaisivat jännityksestä.

-Varsinkin alkupään kokeissa osa kokelaista voi mennä lukkoon. Kuuden tunnin kokeessa jännitys ehtii kyllä laantua, mutta varsinkin kuullun ymmärtämiskokeissa joku voi jännittää alusta loppuun asti, tietää Hykin lukion ruotsin kielen lehtori Harry Lindroos.

Hän kertoo itsekin nuorena opettajana jännittäneensä kirjoituksia.

-Opettajalle se on jännittävin hetki, kun näkee koekysymykset. Sitä miettii, ovatko kysymykset sopivia omille oppilaille ja osaavatko he vastata, tunnustaa puolestaan historian ja yhteiskuntaopin lehtori Aulikki Leisku-Johansson.

60 kertaa vessassa

Yhteiskoulun lukiossa kirjoituksia valvoo vuoron perään vain kymmenkunta opettajaa, joille parin viikon koejakso ja kokeiden esitarkastus ovat hyvin tiivis rutistus. Opettajat saavat valvoa oman aineensa kokeita, mutta esimerkiksi koulussa oppilaina olevien omien lasten koetta ei saa valvoa tai tarkastaa.

-Omaa ainetta on kaikkein kivoin valvoa, koska silloin kysymyksistä ymmärtääkin jotakin, Lindroos kuittaa.

Päivän aikana samalla opettajalla voi olla kaksi, kolmekin vajaan tunnin tai kahden mittaista valvontavuoroa.

Leisku-Johanssonin mielestä paras vuoro on se, jossa ei tarvitse istua koko aikaa paikallaan, vaan käydään saattamassa ylioppilaskokelaita valvotusti vessassa.

-Vessakäyntien piikki on kello 11-13 vuoron aikana. Kerran laskin, että kävin kaikkiaan 60 kertaa vessareissulla. Se alkoi jo käydä kunnon päälle, Harry Lindroos naurahtaa.

Tuoli hajosi laudoiksi

23 vuotta Hykissä opettanut Harry Lindroos muistelee, että kirjoituksissa on sattunut oikeastaan yllättävän kommelluksia.

-Se on jäänyt mieleen vuosien takaa, kun salissa oli käytössä vielä vanhat puutuolit. Oli ihan hiljaista ja yksi poika keinui tuolillaan. Sitten rämähti, poika lensi pyllylleen ja tuoli oli ihan lautoina.

Ylioppilaskirjoitukset ovat sen verran tärkeä tapahtuma, että niistä harvoin myöhästytään. Ja jos joku ei ole ilmaantunut koululle hyvissä ajoin ennen koetta, heitä ruvetaan kyselemään.

-Kyllä joskus on jonkun perään soiteltu, Leisku-Johansson muistaa.

-Niin, ja kerran yksi oli Jyväskylässä, kun kuuntelun piti alkaa. Hän ei ollut lainkaan tietoinen siitä, että kuuntelujen piti olla juuri silloin, Lindroos lisää.

Arvostelua epäillään harvoin

Ylioppilastutkintolautakunnalla on tarkat ohjeet siitä, miten kussakin kirjoitusten vaiheessa menetellään ja miten kokeet esimerkiksi esitarkastetaan.

Jo tänä keväänä Suomessa on näiden määräysten perusteella jouduttu hylkäämään pari ylioppilaskokelasta taskuun unohtuneen kännykän vuoksi. Näin siitäkin huolimatta, että kaikissa kouluissa varmasti muistutetaan asiasta.

Varsinaista lunttaamista opettajat eivät pidä ylioppilaskokeissa kovin todennäköisenä.

-Nykykokeet ovat niin laajoja kokonaisuuksia, että esimerkiksi yksittäisen vuosiluvun tai vieraan kielen sanan kirjoittaminen käsivarteen ei paljon auta tai merkitse. Jos isompaa kokonaisuutta yrittää luntata, siinähän pitäisi koko kroppansa kirjoitella täyteen, Leisku-Johansson pohtii.

Myös tyytymättömyys oman koesuorituksen saamaan arvosteluun on harvinaista.

-Oikaisupyyntöjä ei ole ollut yhtään. Joskus on kyllä soitettu sensorille ja kysytty arviointiperusteita. Sillä asia on selvinnyt, Leisku-Johansson muistelee.

Lindroosin mukaan on kyllä selvästi havaittavissa, että eri vuosina sensoreilla on linjaeroja. Yksi on selvästi tiukempi kuin toinen.

Opettajat tietysti toivovat, että kaikki omat oppilaat selviäisivät ylioppilaskokeista kunnialla.

-Siitä iloitsemme, jos opiskeluun ja kirjoituksiin panostaneet saisivat työstään palkinnon hyvinä arvosanoina. (HäSa)