Kolumnit Uutiset

Opinto-ohjaus ja valtio törmäyskurssilla

Yksi koulutus, yksi ammatti, yksi työura. Näin voisi kuvailla opetusministeriömme manifestia tällä hetkellä.

Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, että viimeiset vuosikymmenet suomalaisessa työelämässä on ajettu läpi ajatusta siitä, miten työuramme ovat yhä monimuotoisempia ja muuttuvia, ja ettei kukaan enää työskentele 40 vuotta samassa työpaikassa.

Kun kävin yläasteen ja lukion 2000-luvun aikana, meitä ohjattiin opiskelemaan. Mitä tahansa, ja paljon.

Opinto-ohjaajien sloganeita olivat: ”opiskelkaa, se ei ikinä rajaa teiltä mahdollisuuksia pois” ja ”välivuotta ei kannata pitää, jos ei tiedä mitä tahtoo, opinnoista on aina hyötyä”.

Nyt liian nopeasti valitut opinnot voivat kostautua.

Vielä 10 vuotta sitten yliopistoon sisään päässyt sai rajattoman opintoajan. Se on ollut historiaa vuodesta 2005.

Vuosien varrella opiskelijoista on tullut valtion silmissä hyödyttömiä syöpäläisiä. Opintotuen muuttamista lainapainotteiseksi väläytellään vähän väliä, ja tukikuukausia säännöstellään yhä enemmän.

Nyt elokuussa voimaan tulleiden uudistusten myötä opintotukea ei saa enää kuin yhteen samantasoisen korkeakoulututkinnon verran. Myös sisäänpääsy uuteen opiskelupaikkaan vaikeutuu tulevaisuudessa, jos on aiemmin opiskellut korkeakoulussa.

Kuulostaa hetken loogiselta. Mahdollisimman monihan pääsee siten kouluttautumaan edes johonkin heti, kun haluaa.

Vaan entäs, sitten kun ala onkin väärä? Suuri osa opiskelevista vaihtaa alaa. Karkeasti arvioiden 20 prosenttia omista, viisi vuotta sitten yliopistossa aloittaneista opiskelukavereistani on vaihtanut alaa jo nyt.

Usein väärällä alalla huomaa olevansa vasta parin opiskeluvuoden jälkeen. Opintotuki ei ole pitkään aikaan riittänyt kattamaan tällaisten henkilöiden koko opintoaikaa. Nyt narua kiristetään entisestään.

Ratkaisuna tarjotaan työskentelyä opintojen ohessa, mutta kun jo valmistuneetkin maisterit täyttävät osa-aikaisina kaupankassoja ja siivousfirmojen listoja, ei töitä niin helposti vain saadakaan. Ja jos työn saisikin, valmistuminen viivästyy entisestään.

Yliopistojen innokkuus varata opiskelupaikkoja ensikertalaisille hakijoille nähtiin viime keväänä: vain Vaasan yliopisto otti kiintiöt käyttöön yhdessä hakukohteessaan.

Se, että haluamaansa korkeakoulupaikkaa joutuu toisinaan odottamaan hetken, on harvemmin haitaksi. Työelämään tutustuminen ja omien valintojen pohtiminen vuoden tai parin ajan ei lukion jälkeen ole kaduttanut yhtäkään tuntemaani opiskelijaa.

Enemmän kaduttaa se, että tukiaikaa tuhlaantuu itselle sopimattomissa opinnoissa, joista toisiin vaihtaminen onkin yllättävän vaikeaa.

Täysin päinvastoin kuin opinto-ohjaajat sanoivat.

Kun ihminen on väärällä alalla, ei työntekoon löydy motivaatiota. Pahimmillaan syntyy masennuskierre, joka vie koko ihmisen työkyvyn. Se, jos mikä, tulee kalliiksi yhteiskunnalle.

Joko opinto-ohjauksen tai valtion on pakko muuttaa kurssiaan.

Tällä hetkellä tulos on se, että äkkikäännöksien politiikan keskellä on aika turvatonta suunnitella henkilökohtaista tulevaisuuttaan. Opinto-ohjaajien on vaikea antaa viisaita neuvoja, kun valtio muuttaa säädöksiään muutaman vuoden välein.

 

 

Juttua korjattu 21.8. Opintotukilain muutoksessa 1. elokuuta ei ole suoranaisesti rajattu opintotukioikeutta toiseen samantasoiseen tutkintoon, vaan asia on ministeriön valmistelussa. Opintotukea toiseen tutkintoon ei kuitenkaan saa lisää, mikäli on jo käyttänyt aiemmin samantasoisen tutkinnon enimmäistukikuukaudet. Jos kuukausia on jäänyt käyttämättä, ylijääneet tukikuukaudet saa käyttöönsä toisessa tutkinnossa.