Uutiset

Opintoputki poikki - edes hetkeksi

Opiskelupaikat korkeakouluihin on jaettu, joten nyt on meneillään kiivaan asuntotaiston ja elämän uudelleenjärjestelyn aika niillä, jotka muuttavat opintojen perässä uusille paikkakunnille. Heidän elämänsä on taatusti myllerryksessä, mikä voi tuntua paitsi jännittävältä ja hauskalta myös pelottavalta.

Samoja tuntemuksia on varmasti niillä, joita onni ei pääsykokeissa tällä kertaa suosinut. Lisäksi saattaa ahdistaa ja huolestuttaa, ja mielessä pyörii pelko siitä, jos ovi jatko-opintoihin ei vielä seuraavanakaan vuonna aukea.

Keväällä valkolakin kutreilleen painaneilla ylioppilailla on takanaan 12-13 vuotta istumalihastreeniä koulunpenkillä, joten opintoputken katkaisu hetkeksi voi tehdä ihan hyvää, helliä kovalle koetukselle joutuneita hermoja. Nuorella ei sitä paitsi ehkä ole aavistustakaan siitä, mitä hän haluaisi opiskella, mikä hänestä tulee isona.

Välivuoden aikana ehtii puntaroida vaihtoehtoja, ja vaikkapa lukaista monen eri alan pääsykoekirjoja ihan vain selvittääkseen, mikä tuntuu oikealta.

Pääsykoepettymykseen ei kannata jäädä piehtaroimaan, vaan välivuosi on nähtävä mahdollisuutena. Uutena elämänvaiheena, jollaista ei ehkä koskaan kohtaa uudelleen. Vuoden tai pari voi aivan hyvin viettää jossain muualla kuin luennoilla ja tenttikirjojen ääressä puurtamassa.

Esimerkiksi vuoden työrupeaman aikana ehtii tienata sievoisen opiskelupääoman. Lisäksi työnteko pitää vireessä, eivätkä arjen rutiinit ja aikataulut pääse unohtumaan.

Seikkailunhaluinen voi puolestaan lähteä ulkomaille, vaikkapa au pairiksi. Puuhassa oppii sopeutumiskykyä, joustavuutta ja avoimuutta, mitä tulevat työnantajat osaavat taatusti arvostaa.

Jos työnteko ei houkuta, muttei viitsi laakereillaankaan löhötä, voi mennä herkistämään hoksottimiaan avoimeen yliopistoon tai erilaisiin kansanopistoihin, joita Suomessa piisaa. Opinahjoissa voi kartoittaa kiinnostuksensa kohteita tai suoraan suunnata alalle, jonka korkeakoulututkinnosta haaveilee.

Tekipä sitten töitä, seikkaili maailmalla, oppi uutta tai vain oleskeli ja harrasti, vuoden aikana kertyy taatusti sellaista pääomaa, elämänkokemusta ja viisautta, mitä yksikään koulu ei voi opettaa. Mikään vuosi ei lopulta ole ”vain välivuosi” vaan vuosi täyttä elämää.

Valtaosa ystäväpiiristäni piti lukion jälkeen taukoa opiskelusta. Osa katosi ulkomaille, osa sinkoili ympäri Suomea, osa jäi tuttuihin ympyröihin ja nautti rennosta elämästä vuoden tai pari.

Joskus näitä ystäviäni ajatellessani, tunnen pienen vihlaisun. He ovat ehkä kokeneet jotain sellaista, mihin minulla ei koskaan ole mahdollisuutta, koska jatkoin suoraan lukiosta yliopistoon. Toki olen opiskelupaikastani ikionnellinen, mutta joskus tuntuu, että hengähdystauko kouluputken keskellä olisi tehnyt minusta monta kokemusta rikkaamman ihmisen.

Mikään vuosi ei lopulta ole ”vain välivuosi” vaan vuosi täyttä elämää.

hanna.poikolainen@hameensanomat.fi