Uutiset

Opintotuki riittää opiskelijaelämään

Tarina kertoo opiskelijasta, joka asuu kurjassa soluasunnossa mitä kummallisimpien kämppäkavereiden kanssa. Silloin kun opiskelija ei taistele vessanpesuvuoroista laiskojen kämppistensä kanssa, venyttää hän senttiä keittiön puolella tonnikalapurkki toisessa ja makaronipussi toisessa kädessään. Kolikko etsii turhaan kaveria kukkaron poimuista, mutta kyllä se opiskelijaelämä vaan on mukavaa. Pieni kituuttaminen kuuluu asiaan.

Opiskelutovereiden elämänmenoa seuratessa tuntuu usein, että perinteinen opiskelijaelämä on vain muisto menneiltä ajoilta. Monille eivät kelpaakaan asumuksiksi enää viime vuosituhannen puolella rakennetut opiskelija-asunnot kaupungin laidalta muovimattolattioineen, vaan kyllä sen on vähintään yksiö oltava, mieluiten keskustasta. Kaksio olis kiva, muttei pakollinen.

Havaittavissa on ollut myös tuhlailevia, uusavuttomia opiskelijoita. Kun kauha ei pysy kourassa teippaamallakaan, turvaudutaan kauppojen valmisaterioihin tai aloitetaan intohimoinen suhde lähipitserian ruokalistan kanssa. Opiskelijakeittokirja neuvoo keittämään ison kattilallisen verran vanhaa kunnon makkarasoppaa, mutta opiskelijapa antaa mikroaaltojen lämmittää pitsansa, sen äitien tekemän. Kotoa ei muuttaessa tarttunut mieleen yhden yhtä reseptiä.

Tässä ilmoittautuu opiskelija, jonka ei tarvitse opintolainaa nostaa. Neljän hengen solussa riittää kapinointia milloin mistäkin, mutta syntyypähän ainakin tarinoita tulevan työpaikan kahvihuoneessa naurettavaksi. Kyllä jokaiselta nyt vähintään yksi tragikoominen kämppistarina pitää löytyä. Opiskelijakylän asuntojonossa täytynee roikkua jokunen tovi ennen kuin muutto yksiöön on ajankohtaista, mutta ainakin vuokranmaksun jälkeen tili ei vaikeroi ihan tyhjillään.

Mutta entäs sitten se ruoka? Makaronia ja tonnikalaa en ole joutunut syömään, mutten minä ravintoloissakaan nautiskele kuin juhlapäivinä. Haalaribileisiin riittää aina roponen sijoitettavaksi, eikä vaatekaappia ole tarvinnut uudistaa eri muotoon leikatuilla jätesäkeillä. Kyllä se opintotuki riittää, opiskelijaelämään.

Väitän, että eri elämänvaiheissa rahaa tarvitaan eri tavalla. Opiskelijana en edes haaveile oman asunnon tai auton ostamisesta ja ulkomaanmatkat toteutetaan minimibudjetilla, jos toteutetaan. Kaksisataa euroa pakollisten laskujen jälkeen riittää opiskelijan arkeen vallan mainiosti, eikä kukaan estä tekemästä silloin tällöin muutamaa tuntia töitä opintojen ohella.

Kesällä voi taas nauttia, kun kesätyöpalkat moninkertaistavat kuukausitulot. Ei sitä rahaa tietenkään liikaa tule, mutta kyllä näillä opiskeluajan läpi kitkuttaa opiskelija-alennusten avustamana. Sitähän se opiskelijaelämä on.

Sitten loppuu opiskeluaika. Silloin muutaman satasen kuukausibudjetti on epäinhimillisen pieni.