Uutiset

Opiskelupaikka arvalla

Säälin syvästi kevään ylioppilaita. Valkoinen lakki on tietysti kiva, mutta tiedän, että moni kärsii valkolakkinsa alla. Päällä on sekä ylioppilasjuhla- että opiskelupaikkastressi. Hakemukset ovat jo kouluissa, mutta ylioppilaat miettivät vielä kuumeisesti, tuliko sittenkään haettua oikeaan paikkaan.

Suuri osa lukioon menevistä nuorista valitsee lukion, koska eivät tiedä vielä, mihin ammattiin haluavat isona. Suuri osa lukion käyneistä nuorista myös päättää lukionsa tietämättä vieläkään mihin ammattiin haluavat isona. Lukioaika on liian lyhyt, ihmeellistä valaistumista tulevaisuuden urasta ei ehdi tulla.

Monet lähtevät silti opiskelemaan. Paikanhan voi valita vaikka arvalla. Osalla käy onni. Jotkut valitsevat väärin, ja lähtevät opiskelemaan aloille, jotka eivät heille sovi.

Väärään opiskelupaikkaan eksyminen on normaalia ja kovin yleistä. Nuorelle se voi olla elämää huimasti rikastavakin kokemus, vaikka se valtion mielestä on valitettavan kallista. Harharetket näyttävät suuntaa omalle alalle, ja valtiokin hyötyy vihdoin oman paikkansa löytäneiden nuorten elämänkokemuksesta.

Opiskelupaikan valitseminen on kuin ostaisi sikaa säkissä. Hämmästyttävää onkin, että joku ylipäätään joskus onnistuu heti ensimmäisellä kerralla valitsemaan itselleen unelmien ammattiin vievän opinahjon. Opastusta koulun valintaan kun on tarjolla kovin vähän. Yleisimmät ja yhtäläisen huonot tietolähteet opiskelupaikan haussa ovat opinto-ohjaajat lukiossa ja koulujen valintaoppaat.

Opinto-ohjaajat sekoittavat lukiolaisten päät persoonallisuustesteillä, joista pitäisi paljastua juuri omalle luonteelle sopiva ala. Ja koska 45 minuuttiin pitää mahtua muutakin opinto-ohjausta, välillä puhutaan tiukkaa lakiasiaa siitä, kuinka moneen kouluun täytyy hakea ja mille koulutusasteelle. Paniikin nämä tunnit kyllä saavat aikaan, mutta monille ”Arvioi oma-aloitteisuutesi asteikolla yhdestä kymmeneen” -testit eivät kovin hyvää valaistusta uran valintaan anna.

Koulujen mainoskirjaset, eli valintaoppaat eivät myöskään auttavaa kättä juuri tarjoa. Epämääräiset selostukset, kuinka ”tradenomina olet liiketalousalan monipuolinen ammattilainen, ja voit toimia asiantuntijatehtävissä”, eivät kerro todellisuudesta juuri mitään.

Mihin ammattiin ja minkälaiseen työpaikkaan mistäkin opiskelupaikasta päätyy? Kuka osaisi kertoa?

Voisiko nuorille järjestää mahdollisuutta kokeilla kiinnostavia aloja, vaikka aivan arkipäivän opiskelun kautta? Tämän hetken tutustumispäivät kun tarkoittavat lähinnä uuden koulun tilojen ja opettajien kehumista opiskelijoille.

Koulunsa päättäviä nuoria oikeasti kiinnostaa tulevaisuus. He haluavat löytää itselleen hyvän opiskelupaikan ja samalla paikan yhteiskunnassa. He vain tarvitsisivat hieman neuvoja ja ohjeita. Suoria totuuksia koulujen mainoslauseiden sijaan.

Anni Erkko
Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja