Uutiset

Oppikirjojen kirjoittaminen jatkuu eläkkeelläkin

Tammikuussa Suomen tietokirjailijoiden Oppikirjapalkinnon saanut hämeenlinnalainen yli-insinööri Markku Monni alkoi kirjoittaa sähköverkkoasennuksiin erikoistuville sähköasentajille tietokirjoja kolmisenkymmentä vuotta sitten.

Kirjat käsittelevät sähkön jakeluverkkojen rakentamista ja käyttöä. Viime vuonna ilmestynyt Ilmajohtoverkostotyöt-oppikirja käännetään myös venäjäksi, viroksi, latviaksi ja liettuaksi.

Monni toteaa, että sähköverkon ylläpito on taiteilua maasta riippumatta.

– Samanlaisten asioiden kanssa taistellaan ympäri maailmaa. Uutiskuvien mukaan sähköpylväät kaatuvat niin lumimyrskyssä Yhdysvalloissa kuin hirmumyrskyssä Australiassakin.

Monni on ollut työnsä puolesta sähköverkon kanssa tekemisissä 1960-luvulta lähtien. Hän toteaa, että myrskyjä on aina ollut ja tulee olemaan, mutta tänä päivänä ihminen on riippuvaisempi sähköstä kuin ennen.

– Haja-asutusalueella joka talossa pitäisi ehdottomasti olla uuni.

Kun Monnilta yrittää kysyä kommenttia sähköyhtiöiden siirtohintoihin tai sähkövikojen korjaamishitauteen, hän vastaa diplomaattisesti.

– Siirtohinta on sitä varten, että saadaan sähköverkko pidettyä pystyssä. En halua ottaa asiaan sen enempää kantaa.
Tarkkuutta vapaa-ajalla

Monni toivoo, että useampi sähköasentaja erikoistuisi sähköverkkotyöhön. Työssä on hänen mukaansa oma vapautensa, vaikka lumihangessa kahlaaminen saattaa joskus olla raskastakin.

– Urheilevat, metsästävät ja kalastavat ihmiset pitävät näistä hommista. Pitää kuitenkin muistaa, että jos puuta on kilometrikaupalla kaatunut linjalle, niin ihminen jaksaa tehdä töitä vain tietyn määrän. Raivaaminen vie aikansa.

Työ vaatii tarkkuutta, sillä sähkön kanssa ei kannata ottaa riskejä.

Monni kirjoitti ensimmäisen oppikirjasarjansa virkavapaalla. Aikaa kirjojen tekemiseen meni puolitoista vuotta.

– Sen jälkeen oppikirjojen tekeminen on ollut vapaa-aikatyötä. Tosin eläkkeelle jäädessäni aloin taas tehdä kirjoja lähes päivätyönä.

Oppikirjan tekeminen vie aikaa samalla tavalla kuin proosan kirjoittaminenkin. Viimeisimmän kirjan tekeminen vei päivittäin kolmesta kymmeneen tuntia. Tosin kymmenen tunnin päivä on Monnillekin pitkä.

– Laitan kirjaan aina kiitokset vaimolle, koska hän antaa minulle mahdollisuuden kirjoittaa rauhassa. Jotkut kaverini ovat kateellisia kellarikerroksessa olevasta työhuoneestani, Monni virnistää.

Tietokirjailijalta syntyy novellikin
Tietokirjan teko vaatii saman prosessin kuin proosakirja.

– Juonen pitää olla selkeä, ja siksi kerään aineiston tarkkaan ennen kuin alan kirjoittaa. Kirjoittamiseni on järjestelmällistä.

Kun juoni on selvä, Monni antaa tekstin kaveriporukalleen luettavaksi. Hänellä on kymmenkunta saman alan ammattilaisesta koostuva raati, joka kommentoi tekstiä. Kun kommentit on saatu, Monni viimeistelee kirjan sisällön ja alkaa töihin.

– Asiatekstin joukkoon pitää ujuttaa tietoa turvallisuustekijöistä ja siitä, miten asiakkaisiin asennoidutaan. Olen kokeillut huumoriakin, mutta se on vaikeaa asiatekstissä.

Huumoria voi tosin kokeilla proosaa kirjoittaessa. Monni on nimittäin kirjoittanut novellejakin. Yksi on jopa päätynyt antologiaan.

Kun Monni kirjoittaa proosaa, hän vaatii itseltään samanlaista järjestelmällisyyttä kuin tietokirjan teossa.

– Kirjassa pitää olla selkeä pohja, sen päälle on helppo kirjoittaa.

Monni ihailee kirjailijoita, jotka ovat taustatyönsä tehneet. Mies innostuu kertomaan, kuinka hän oli tutkinut Kjell Westön kirjan tapahtumien todenperäisyyttä; yksityiskohtien paikkaansa pitäminen teki vaikutuksen.

– Olen viime aikoina lukenut uudestaan klassikkoja. Thomas Mannia, Dumasin muskettisotureita ja muita. Tällä iällä luen kirjoja nyt aivan eri tavalla kuin kymmenen, kaksikymmentä vuotta sitten, Monni herkuttelee kirjahyllynsä vieressä. (HäSa)

Markku Monni sai tammikuussa Suomen tietokirjailijoiden Oppikirjapalkinnon. 8 000 euron palkinto myönnettiin tänä vuonna kymmenelle oppikirjantekijälle.