Uutiset

Oppilas otti neljännen perunan - poliisit paikalle

Isänmaan povessa kasvaneet maukkaat mukulat viedään viekkaudella ja vääryydellä vieraisiin ruokakomeroihin. Ne komerot ovat korkeita ja syviä. Vaikka Venäjä on maailman toiseksi suurin perunantuottaja, vetävät sen keittokomerot loputtomasti pienen kansan sisulla kasvattamaa perunaa.

Sama vanha tarina. Rikkaalla miehellä oli mukulakasveja ja juureksia hyvin paljon, mutta köyhällä miehellä ei ollut muuta kuin yksi ainoa pieni perunantaimi. Ja jokainen tietää, mihin suihin se joutui.

Yhtäkkiä kaikki ovat sitä mieltä, että perunalla tämä maa on rakennettu. Venäläiset ovat kuivan kesän jälkeen intoutuneet ostamaan suomalaista perunaa ja heti iskee paniikki: loppuuko kotimainen peruna?

Reilu vuosi sitten uutisoitiin, että suomalaisen perunan ylitarjonta oli romahduttanut mukulan hinnan. Perunan arvo kärsi, viiden kilon perunasäkin saattoi saada reippaasti alle eurolla. Se ei vastannut tuotantokustannuksia eikä tarvitse olla taloustieteilijä tajutakseen, että hinta oli yksinkertaisesti älytön viljelijän kannalta.

Nyt kaikki ovat tyrmistyneitä siitä, kuinka isänmaan mullan möyhijät kehtaavat myydä perunaansa venäläisille, jotka maksavat siitä paremmin kuin suomalaiset ostajat.

Kyllä pitäisi suomalainen peruna säästää omien poikien suuhun. Mitä jos Venäjän ja Suomen välille syntyy konflikti, ehkä jopa rajakahnausta, ja tarvitaan taas talvisodan henkeä. Onko kukaan tullut ajatelleeksi, ettei sitä rakenneta kaksinkertaisella hinnalla ostetulla siiklillä? Rajan takana naurettaisiin, syötäisiin Suomesta ostettua pitoa ja puikulaa, imettäisiin niistä suomalaista sisua, katajaista kuntoa, ja marssittaisiin sitten tänne pitkin Rukajärven tietä kuin vettä vain.

Kun perunakeskustelun tunnepohjaiset kauhuskenaariot on lyöty pöytään, voidaan alkaa miettiä, missä perunapula todellisuudessa näkyy. Nimittäin paikoissa, joissa höyryävät perunavadit vastaanottavat jonoissa saapuvat ihmisryhmät.

Koulut, päiväkodit ja vanhustenhuolto ovat perunakeskittymiä, koska peruna on ollut suurkeittiöille edullinen raaka-aine. Nyt kaupunkien ruokabudjetit saattavat mennä uusiksi, kun kallistunut peruna nostaa aterian kokonaishintaa. Ehkä olemme astumassa aikaan, jossa linjaston kyltti ei ohjeista, kuinka monta kalapuikkoa oppilas saa ottaa, vaan kuinka monta perunaa hän saa lautaselleen kasata.

Kalapuikkoskandaalin mukulaversio: ”Oppilas otti neljännen perunan – poliisit paikalle”.

En tosin ole aivan vakuuttunut siitä, kärsivätkö kärsijät todella. Moni nuori oppii inhoamaan perunaa koulutaipaleensa aikana, ja kotikeittiöissä kiehuvat peruskoulun jälkeen enimmäkseen pasta ja nuudeli.

Ehkä myös Venäjällä suomalaiset perunat päätyvät suurtalouskeittiöihin ja sieltä kouluihin. Ehkä olemme salassa kääntäneet tilanteen voitoksi. Ehkä olemme kerralla päässet eroon maatamme vuosikymmeniä rasittaneesta kumiperunaongelmasta.