Uutiset

Opposition 666 päivää

Eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia, ja ennakkoasetelmat ovat varsin kutkuttavat. SDP, keskusta ja kokoomus kamppailevat tasapäisesti, kuka saa huokuteltua eniten häilyviä äänestäjiä kelkkaansa ja pääsee sitä kautta pääministeripuolueeksi.

Kolmen suuren kisailu paalupaikasta voi kallistua mihin suuntaan tahansa: punamullan jatko näyttää todennäköisimmältä, mutta paluu sinipunaan tai porvarihallituskaan eivät ole mahdottomia. Vahvimmilla on se, joka onnistuu uskottavimmin lupaamaan yhtä aikaa sekä verojen alentamista että peruspalvelujen turvaamista.

Vaikka hallituskuviot selviävät tarkemmin vasta maalis-huhtikuussa, yksi asia on jo kiveen hakattu: RKP on mukana hiekkalaatikolla. Se on nimittäin istunut hallituksessa yhtäjaksoisesti lähes 40 vuotta Mauno Koiviston ensimmäisestä hallituksesta (joka astui virkaan 22.3.1968) asti.

Toki väliin mahtuvat 70-luvun virkamieshallitukset ja muutaman kuukauden puhdas demarihallitus vuonna 1972. Mutta muuten RKP:tä ei ole uskallettu jättää ulkopuolelle kuin 15:stä Suomen kaikkiaan 69 hallituksesta. Näin siitäkin huolimatta, että puolue kerää tasaisesti vain 4-5 prosenttia äänistä ja kymmenkunta eduskuntapaikkaa.

Viimeksi RKP jätettiin oppositioon ruikuttamaan Rafael Paasion ”pahamaineisen” kansanrintamahallituksen ajaksi 1966-68. Demonista tuo periodi oli RKP:lle kahdestakin syystä: puolueen sysäsivät oppositioon punikit, ja kyseinen hallitus pysyi pystyssä tasan 666 päivää.

Joku vääräleuka on ehtinyt väläyttää, että Suomen perustuslakia tulisi muuttaa siten, että RKP on pakollinen hallituspuolue. Muutos sopisi esimerkiksi lain 60 §:ään (ehdotus kursivoitu): ”Valtioneuvostoon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä muita ministereitä, joista vähintään yhden tulee olla RKP:n jäsen”.

Näin pitkälle ei tietenkään olla menossa, mutta miten ihmeessä on mahdollista, että pieni ja aikansa eläneeksi moitittu kielipuolue on hallituksessa vuodesta toiseen?

Tärkein syy lienee, että väritön ja hajuton RKP edustaa jotain sellaista pysyvää ja luotettavaa, mitä suurienkin linjaerojen kanssa painivat päähallituspuolueet kaipaavat pitämään koalitionsa kulissit pystyssä. RKP kun ei takuulla aseta kynnyskysymyksiä tai uhkaa hallituksesta lähdöllä.

Keskisuurista puolueista muut eivät pysty tarjoamaan samanlaista ristiriitojen minimointia ja lojaalisuutta hallituskumppaneita kohtaan. Vasemmistoliitto etsii linjaansa ja on liian änkyräinen, eikä vihreiden ”ekohippeihinkään” voi luottaa.

RKP:n anti Suomen päivänpolitiikkaan on nykyään varsin mitätöntä, mutta suuret puolueet eivät uskalla korvatakaan sitä. Ja onhan tässä asetelmassa ainakin yksi hyvä puoli: RKP:n hallituksessa olo nimittäin takaa, ettei peruskoulun ”pakkoruotsin” poistamista edes harkita.

olli.koikkalainen@hameensanomat.fi