Kolumnit Uutiset

Opposition suosio laski yllättäen

Yleensä hallituksen vaikeudet kasvattavat opposition suosiota.

Talouden heikot näkymät, työttömyyden kasvu, hallituksen jahkailu valtiontalouden tasapainottamisaikataulusta ja yhä epäselvemmäksi käyvä sote-uudistus, eivät ole lihottaneet opposition suosiota. On käynyt päinvastoin.

Ylen Taloustutkimuksella teettämän kyselyn mukaan oppositiopuolueet keskusta (22 prosenttia) ja perussuomalaiset (16,9 prosenttia) ovat menettäneet suosiotaan vajaan prosenttiyksikön.

Vastaavasti pääministeripuolue kokoomuksen kannatus nousi 19,4 prosenttiin, joka on 0,7 prosenttia edellistä mittausta enemmän.

SDP:n kannatus ei enää tunnu laskevan, muttei nousevankaan. Lukemat ovat jumiutuneet alle 16 prosenttiin. Luku on historiallisen pieni. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että puheenjohtaja Jutta Urpilainen saa Antti Rinteestä kovan haastajan puoluekokoukseen.

Gallupeista pitää muistaa se, että yksi mittaus on vasta suuntaa antava, koska muutokset mahtuvat virhemarginaalin sisään. Selkeä viitearvo niillä kuitenkin on.

Oppositiopuolueiden alavireeseen on monia syitä. Keskustan kohdalla vaikuttaa ilman muuta puheenjohtaja Juha Sipilän sairausloma. Hänen persoonaansahan keskustan nousu aallonpohjalta harjalle perustuu.

Sipilän julkikuva on puhtoinen, ja hänen tapansa puhua epäpoliitikkomaisesti menee kansaan. Lisäksi hänen sovitteleva tyylinsä on yhtenäistänyt perinteisten kannattajien rivit.

Keskustassa toivotaan nyt hartaasti Sipilän paluuta sairauslomaltaan puolueen ohjaksiin. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan Kimmo Tiilikaisen aktiivinen nokittelu eduskunnassa hallituksen suuntaan ei riitä. Mauri Pekkarisen pilkunviilaukset aikaisemmin sovituista eivät nekään riitä suosion pitämiseen, saati kasvattamiseen.

Ilmassa ei ole nyt sellaisia nousevia yhteiskunnallisia virtauksia, jotka vahvistaisivat perussuomalaisten lentoa. Tasavertaisen avioliittolain vastustaminen ei kansaa juuri innosta. EU-tukien manailukin tuntuu vanhan levyn pyörittämiseltä, eivätkä puheenjohtaja Timo Soinin maalaamat uhkakuvat rahaliiton hajoamisesta näytä ainakaan nykytietojen valossa toteutuvan.

Kreikan julkinen talous on lievästi plussalla ilman velanhoitokustannuksia, ja Espanjassa työttömyys vähenee.

Vaikka demarien alamäki näyttää jo pysähtyneen, ei tilanteessa ole hurraamista. Miten saada perusduunarit uudelleen puolueen äänestäjiksi, kun juuri näillä toimialoilla irtosanomiset seuraavat toistaan. Talouden kannalta on helppo selvittää, että jos telakkayhtiö on tehnyt seitsemän vuotta peräkkäin jättitappiota, niin miten valtio voi kääntää alan voitolliseksi.

Tunne ajaa kuitenkin tunnuslukujen ohi ja rautakouran sisimpään syöpyy ajatus, ettei välitetä. Pikemminkin petetään.