fbpx

Osa-aikaiset tukiaiset

 

Muutaman neliön suurviljelmäni kutsuvasti huokuu lämpöä ja maamiehen muokkausta. Tämä lähikasvien viljely on kivaa puuhastelua. Ajatustyötä tämä vaatii ja siitä tuli ongelma. Minä tukehdun näihin tukihakemusten täyttämiseen. Riihellinen tukipapereita täytettävänä, mutta rahan tuloakaan ei voi estää. Onneksi saan konsulttiapua valtakunnan ykkösviljelijä Nallelta. Muuten joutuisin viljelemään vain niin kauan kuin rahat riittävät.
 
Kasvimaani on laajempi kuin kukkalaatikko, joten pinta-alalisää on tiedossa ruhtinaallisesti. Kasvupaikka sijaitsee tonttini kulmalla ja se tietää syrjäseutulisää ja matkakorvauksia. Olen jakanut maan oikeaan, vasempaan ja keskilohkoon, joten kolminkertainen puoluetuki on tulossa. Kasvusto tulee olemaan vihreää ja tuotteet peruselintarvikkeita, siksi saan pari puoluetukea lisää. Kuudennen takaan tekemällä perunasadosta Skånen perunoita ja käyttämällä leppäkerttuja luontaisina tuholaistorjujina.
 
Maanmuokkauksen aloitan kääntämisestä ja samalla haen käännöspalkkioita seuraavassa kulttuurirahojen jaossa. Ojitan palstani hyvin ja johdan vedet alavalle maalle, sillä turvaan itselleni korkojohdannaiset ja tulvavahinkorvaukset. Keskelle jätän pienen kumpareen taatakseni vuoristuen saamisen. Kääntäessäni maata piilotan sinne pari säästöpossua, jotta tilini turpoaisi teurastuspalkkiosta ja pankkituesta. Ympäristötukea olen päättänyt hakea kun naapurissa on tehotuotantotila. Yhdestä nurkasta jätän puoli neliötä muokkaamatta saadakseni kesannointikorvauksen. Samalla saan suojavyöhyketukea. Toisesta kulmasta muokkaan puoli neliötä uutta, jotta raivauspalkkio kolahtaa kassaani.
 
Kasvit olen valinnut huolella. En ruokatottumusteni, vaan tukiaisten takia. Yhteen riviin kylvän härkäpapua, joiden istutuskolot teetän korkokengillä. Tämä tuo minulle sonnipalkkion ja korkotuen. Hernettä en kylvä, sillä joutuisin hankkimaan päästöoikeuksia ja ne maksavat maltaita.
 
Mallasohran viljely ei kannata ilman tuhatta hehtaaria ja nelivetotraktoreita. Käyttämättömistä hernekepeistä saa risupaketti huojennuksen verotukseen. Baby-porkkanoita kasvatan lapsilisien toivossa. Hukkakauraa laitan myös hiukan, sillä petovahinkokorvaus kiinnostaa.
 
Kesällä makoilen pientareella ja nyppäisen välillä muutaman rikkaruohon. Siitä saa jonkinlaisen raivauspalkkion. Olen rakennellut pari linnunpelätintä vartioimaan satoani. Toinen hoitaa hommat ja toinen katselee työttömänä ja työttömyyskorvaus juoksee tililleni. Siinä makaillessa yhtiöitän tuotantoni ja teen pari tytäryhtiötä. Yritystukea ja optioita pitää saada mahdollisimman paljon ja yritysryppäästä on hyötyä, kun hävitän tuotot kirjanpitoihin. Sadonkorjuun olen päättänyt ulkoistaa halvemmille tekijöille ja mikäli sato jää korjaamatta tulee katokorvauksia. Kilpailutuksia en tietenkään tee, siitä eivät kaverini tykkää. Minulle riittää sadoksi yksi peruna, sen pakkaan perunalastuna ulkomaille lähtijän laukun kätköihin saadakseni vientitukea ja paluumatkalta tuontitukea.
 
On se vaan hyvä, ettei mitään tukiaisia ole laitettu tarveharkintaisiksi. Sehän veisi toimintaedellytykset kaikenlaiselta yrittämättömyydeltä. Kuka enää uskaltaisi arvotuttaa osakepapereita pörssissä tai rakentaa tyhjiä kolosseja? Kaikesta huolimatta, syökää suomalaista lähiruokaa ja käyttäkää suomalaisen työn tuotoksia. Se on paras tukiainen pitämään koko maa elävänä.
 

Menot