Uutiset

Osa europarlamenttiin pyrkivistä kansanedustajista on vain keräämässä ääniä puolueelle – Asiantuntijan mielestä se on epärehellistä, mutta samaa tapahtuu ympäri Eurooppaa

14 istuvaa kansanedustajaa pyrkii europarlamenttiin. Kysyimme kaikilta, mitä he tekevät, jos he tulevat valituiksi.
Sebastian Tynkkynen (ps.) sanoo, että eurokansanedustajana hänen äänensä kuuluu suomalaisessa poliittisessa keskustelussa isommin. Kuva: Jukka Vuokola
Sebastian Tynkkynen (ps.) sanoo, että eurokansanedustajana hänen äänensä kuuluu suomalaisessa poliittisessa keskustelussa isommin. Kuva: Jukka Vuokola

14 juuri työnsä aloittanutta kansanedustajaa pyrkii Euroopan parlamenttiin.

Lännen Media kysyi, mitä he aikovat tehdä, jos he pääsisivät läpi myös eurovaaleissa. Vastauksia tuli kymmenen.

Europarlamenttiin lähtisi neljä, eduskuntaan jäisi kolme, ja kolme tekisi valinnan EU-vaalien jälkeen.

Äänestäjän tahtoa kunnioitettava

– Eurokansanedustajana ääneni kuuluisi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa isommin, ja siksi on päivän selvää, että jos minut eurokansanedustajaksi valitaan, alan todellakin vaikuttamaan entistä isomman avustajatiimin kanssa Suomen ja EU:n politiikan suuntaan, Sebastian
Tynkkynen (ps.) toteaa.

Tynkkysen mukaan äänestäjät saavat päättää. Peter Östman (kd.) valitsisi europarlamentin.

– Katson sen olevan velvollisuuteni, mikäli äänestäjät haluavat minut EU-parlamenttiin.

Laura Huhtasaari (ps.) valitsee Brysselin, koska siellä ei ole hallitus-oppositio-asetelmaa eikä kukaan kysy puheenjohtajan muinaisista kirjoituksista mitään.

– Parlamenttiin on tulossa iso kansallismielinen ryhmä, ja otamme Euroopan takaisin. Aloitamme hallitun integraation purkamisen, Huhtasaari painottaa.

”Kyseessä on vaalitaktiikka”

Eduskuntaan jäisi Merja Kyllönen (vas.), joka perustelee valintaansa perhesyillä. Eduskunnan valitsisi myös Veikko Vallin (ps.).

– Kyseessä on vaalitaktiikka, jolla pyritään nostamaan äänestysaktiivisuutta ja näin vaikuttamaan Euroopan suuntaan, Vallin perustelee EU-ehdokkuuttaan.

Eduskuntaan jäisi myös Mirka Soinikoski (vihr.). Hän muistuttaa, että vihreät julkistivat kaikki eurovaaliehdokkaansa ajoissa ennen eduskuntavaaleja.

– Silloin jo kerroin, että päätavoitteeni on nyt kansanedustajan paikka. Painin ihan eri liigassa (vielä toistaiseksi) kuin Heidi [Hautala] ja Ville [Niinistö], ei siis pelkoa, että saisin heitä enemmän ääniä.

Erityisesti pienet puolueet kärsivät

Päätöstään ei ole ratkaissut Hanna Sarkkinen (vas.). Hän toteaa, että tekee eurovaalikampanjaa tosissaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja veroparatiisien sulkemiseksi.

– Mikäli tulisin valituksi, niin kokonaistilanne eduskunnassa ja hallitusneuvotteluissa vaikuttaa siihen, voinko ottaa europarlamenttipaikan vastaan.

Sarkkinen muistuttaa, että eurovaaleissa on aina ollut ehdokkaana istuvia kansanedustajia.

– Tällä kertaa vaalien päällekkäisyys eduskuntavaalien ja hallitusohjelmaneuvotteluiden kanssa tekee tilanteesta erityisen vaikean kaikille. Pienten ja keskisuurten puolueiden oli nyt käytännössä pakko asettaa ehdolle myös istuvia kansanedustajia.

Minna Reijonen (ps.) sanoo, että hänen pääasiallinen tehtävänsä on nyt kansanedustajan tehtävä.

– Puolue on osoittanut luottamusta ja valinnut minut euroehdokkaaksi. Jos tulisi valtava äänivyöry, niin totta kai pitäisi harkita uudelleen kansan tahdon mukaan.

Sama kuvio ympäri Eurooppaa

Suomi ei ole ainoa maa, jossa puolueet harrastavat kyseenalaista ehdokasasettelua. Samanlaista taktikointia tapahtuu eurovaaleissa ympäri EU-maita, sanoo valtio-opin professori Tapio Raunio Tampereen yliopistosta.

– Se on epärehellistä, hän toteaa.

Esimerkiksi Italiassa puolueiden johtajat tai muut keskeiset henkilöt ovat keränneet puolueille ääniä, vaikka heillä ei ole ollut aikomustakaan siirtyä europarlamenttiin. Raunion mielestä puolueet ajavat oman menestyksensä vaalien läpinäkyvyyden ja legitimiteetin edelle.

Ehdokkaiden pitäisi vähintään kertoa suoraan, mitä he aikovat tehdä, jos tulevat valituksia europarlamenttiin.

– Kyllähän he kaikki sen tietävät, Raunio sanoo viitaten ehdokkaiden puheisiin, että he vielä miettivät, mitä tekevät, jos tulevat valituiksi.

“Kansalaisten demokraattisten taitojen varassa”

Lainsäädännöllisin keinoin asiaan puuttuminen on Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkijan Timo Miettisen mukaan vaikeaa.

– Asia on kansalaisten demokraattisten taitojen varassa – ei pidä äänestää sellaista ehdokasta, joka ei ole europarlamenttiin varsinaisesti pyrkimässä, Miettinen painottaa.

Eurooppa-tutkimuksen keskuksen johtaja Juhana Aunesluoma muistuttaa, että politiikan perusoikeuksiin kuuluu se, että ihmiset voivat asettua ehdolle ja äänestäjät voivat vapaasti äänestää ehdokkaita. Näiden poliittisten perusoikeuksien muuttaminen olisi Aunesluoman mukaan erittäin ongelmallista.

– Sääntöjen muuttaminen olisi suurempi epäkohta kuin se, että joku pelaa säännöillä, Aunesluoma sanoo.

Moraalinen kysymys

Poliitikot ovat vaihdelleet ennenkin EU-parlamentin ja eduskunnan välillä. Tällä kertaa asia nousee voimakkaasti esille, koska EU- ja eduskuntavaalit ovat niin lähekkäin, Miettinen sanoo.

Silti kyseessä on Aunesluoman mukaan hankala moraalinen kysymys, joka liittyy äänestäjän kuluttajansuojaan.

– Taktikointi ei ole hyväksi demokratialle, eikä se ole omiaan lisäämään europarlamenttivaalien arvostusta, Aunesluoma summaa.

Koska järjestelmä sallii tällaisen taktikoinnin, ratkaisut jäävät hänen mukaansa ehdokkaiden, puolueiden ja äänestäjien varaan. Heidän pitää tehdä johtopäätökset, miten asiaan suhtautuu ja minkälaisia päätöksiä he tekevät.

Aunesluoman mielestä ehdokkaiden pitäisi kuitenkin lähteä vaaleihin sillä asenteella, että uuden tehtävän aikoo ottaa vastaan, jos siihen tulee valituksi.

Tuplaehdokkaat

Perussuomalaisilla on 6 europarlamenttiin pyrkivää kansanedustajaa, vihreillä 4, kristillisdemokraateilla 2 ja vasemmistoliitolla 2.

Keskustalla, kokoomuksella, rkp:llä ja sdp:llä ei ole yhtään kansanedustajaa EU-vaaleissa.

Valituksi tullessaan siirtyvät Brysseliin: Peter Östman (kd.), Sari Essayah (kd.) Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ajaksi, Laura Huhtasaari (ps.) ja Sebastian Tynkkynen (ps.).

Jäävät eduskuntaan: Mirka Soinikoski (vihr.), Veikko Vallin (ps.) ja Merja Kyllönen (vas.).

Eivät ilmaise kantaansa suoraan tai tekevät päätöksen eurovaalien jälkeen: Hanna Sarkkinen (vas.), Iiris Suomela (vihr.) ja Minna Reijonen (ps.).

Eivät vastanneet: Bella Forsgrén (vihr.), Saara Hyrkkö (vihr.), Teuvo Hakkarainen (ps.) ja Mauri Peltokangas (ps.).

Näin moni on ehdolla molemmissa vaaleissa, mukana ne, joita ei valittu eduskuntaan: vihreät 15, kristillisdemokraatit 14, perussuomalaiset 13, vasemmistoliitto 13, rkp 8, keskusta 4, sdp 4, kokoomus 1.

Suomesta parlamenttiin valitaan 13 edustajaa, mutta sitten kun Britannia eroaa EU:sta, Suomen paikkamäärä nousee 14:ään.

Europarlamenttiin valitaan 751 edustajaa 28 unionin jäsenmaasta.

Europarlamenttivaalit pidetään EU:n jäsenvaltioissa 23.–26. toukokuuta. Suomessa vaalipäivä 26. toukokuuta.