Kolumnit Uutiset

Ostaisinko uuden vai korjaisinko vanhaa?

Autossa on kaksi kriteeriä, sen on oltava sininen ja sen on toimittava. Kaikki muu on kosmetiikkaa.

Autokauppiaat eivät tänäkään keväänä saa minusta asiakasta. Jatkan kansantalouden ja kenties jopa yleisen liikenneturvallisuuden vastaista kansalaistottelemattomuuttani.

Autokantaa pitäisi nuorentaa Euroopan vanhimpien autojen maassa, mutta minä vain häikäilemättömästi vanhennan sitä rippikouluikään heinäkuussa ehtivällä kansanautollani.

Toimin sen mukaan, miten katsastusmies viimeksikin sanoi: Vuoden päästä nähdään.

Olen saanut vaikutteita arvostamiltani ns. vanhan liiton miehiltä: Sitä voi käyttää, minkä voi korjata, ja itsekin pystyy tekemään kaikenlaista. Jos ei osaa, niin aina voi kysyä kaverilta.

Aina puhutaan autoilun kalleudesta, mutta voi se olla halpaakin.

Maassa pitäisi olla lama, mutta tiet ovat täynnä uudenkarheita Audeja ja Bemareita. Niistä saa edelleenkin katsoa vapaasti nenänvartta pitkin jatsinsinistä Golfiani.

Kerran taas jopa kävin autokaupassa ja sain sinänsä erittäinkin ystävällistä palvelua, mutta sitten tulivat synkät pilvet. Keskustelu kääntyi autossani edessä olevaan jakohihnan vaihtoon. Kustannus on kuulemma niin iso, että se pitää ottaa vaihtohyvityksessä ankarasti huomioon. Täh?

Milloin siitä hiivatin hihnasta on uskonkappale tullut? Ihan kuin olisin yrittänyt huollattaa autoni autokauppiaan piikkiin. Vaihdatan mieluummin hihnan vaikka etuajassa ja jätän päästöhuijaus-Passatit ja muut edelleen muiden maksettaviksi.

Vanhasta autosta tunnen ainakin tyyppiviat. Osaan vaihtaa sytytyspuolat ja jopa takaluukun hankalan lukkomoottorin.

Tänään haen autoon uudet iskunvaimentimet pienestä paikallisesta ja aina yhtä erinomaisesti palvelevasta varaosaliikkeestä.

Oma luotettu autonkorjaaja on kullan arvoinen vanhalla autolla ajettaessa. Minä löysin omani aikoinaan Idänpään Kesoililta. Se oli aikaa, kun huoltis oli vielä huoltis.

En lähetä iskareista laskua Hämeenlinnan kaupungille, vaikka umpisurkea Vanajantie ne pääosin tuhosikin. Viimeinen niitti oli käsittämättömän kuoppainen parkkipaikka Pullerihallin takana.

Varmasti harmittaisi, jos alla olisi uusi, kallis ja oikein kiiltävä. Siinäkin olisi kuitenkin jokin kiusallinen vika; olisi vaikka pissapojan vesi lopussa ja pitäisi mennä hälytysvalo palaen merkkiliikkeeseen.

Päivän lehti

1.12.2020

Fingerpori

comic